tutkinta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

tutkinta

  1. (law) inquest, investigation
  2. (law) hearing

Declension[edit]

Inflection of tutkinta (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative tutkinta tutkinnat
genitive tutkinnan tutkintojen
partitive tutkintaa tutkintoja
illative tutkintaan tutkintoihin
singular plural
nominative tutkinta tutkinnat
accusative nom.? tutkinta tutkinnat
gen. tutkinnan
genitive tutkinnan tutkintojen
tutkintainrare
partitive tutkintaa tutkintoja
inessive tutkinnassa tutkinnoissa
elative tutkinnasta tutkinnoista
illative tutkintaan tutkintoihin
adessive tutkinnalla tutkinnoilla
ablative tutkinnalta tutkinnoilta
allative tutkinnalle tutkinnoille
essive tutkintana tutkintoina
translative tutkinnaksi tutkinnoiksi
instructive tutkinnoin
abessive tutkinnatta tutkinnoitta
comitative tutkintoineen