tylsä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *tülccä (compare dialectal Estonian tülts, Ingrian tültsä, Karelian tylttšä, Livonian tȭlza, Veps tšültš).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtylsæ/, [ˈt̪yls̠æ]
  • Rhymes: -ylsæ
  • Syllabification: tyl‧sä

Adjective[edit]

tylsä (comparative tylsempi, superlative tylsin)

  1. dull, blunt
    Veitsi on tylsä
    The knife is dull.
    Synonym: tylppä
    Antonym: terävä
  2. boring, dull, uninteresting
    Synonyms: epäkiinnostava, ikävystyttävä, pitkästyttävä, pitkäveteinen, mälsä
    Antonyms: kiinnostava, kiintoisa, kiva

Declension[edit]

Inflection of tylsä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tylsä tylsät
genitive tylsän tylsien
partitive tylsää tylsiä
illative tylsään tylsiin
singular plural
nominative tylsä tylsät
accusative nom. tylsä tylsät
gen. tylsän
genitive tylsän tylsien
tylsäinrare
partitive tylsää tylsiä
inessive tylsässä tylsissä
elative tylsästä tylsistä
illative tylsään tylsiin
adessive tylsällä tylsillä
ablative tylsältä tylsiltä
allative tylsälle tylsille
essive tylsänä tylsinä
translative tylsäksi tylsiksi
instructive tylsin
abessive tylsättä tylsittä
comitative tylsine
Possessive forms of tylsä (type koira)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person tylsäni tylsämme
2nd person tylsäsi tylsänne
3rd person tylsänsä

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]