ulkokultainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulko- +‎ kulta +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈulkoˌkultɑi̯nen/, [ˈulko̞ˌkult̪ɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ultɑinen
  • Syllabification: ul‧ko‧kul‧tai‧nen

Adjective[edit]

ulkokultainen (comparative ulkokultaisempi, superlative ulkokultaisin)

  1. hypocritical, pharisaic

Declension[edit]

Inflection of ulkokultainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ulkokultainen ulkokultaiset
genitive ulkokultaisen ulkokultaisten
ulkokultaisien
partitive ulkokultaista ulkokultaisia
illative ulkokultaiseen ulkokultaisiin
singular plural
nominative ulkokultainen ulkokultaiset
accusative nom. ulkokultainen ulkokultaiset
gen. ulkokultaisen
genitive ulkokultaisen ulkokultaisten
ulkokultaisien
partitive ulkokultaista ulkokultaisia
inessive ulkokultaisessa ulkokultaisissa
elative ulkokultaisesta ulkokultaisista
illative ulkokultaiseen ulkokultaisiin
adessive ulkokultaisella ulkokultaisilla
ablative ulkokultaiselta ulkokultaisilta
allative ulkokultaiselle ulkokultaisille
essive ulkokultaisena ulkokultaisina
translative ulkokultaiseksi ulkokultaisiksi
instructive ulkokultaisin
abessive ulkokultaisetta ulkokultaisitta
comitative ulkokultaisine
Possessive forms of ulkokultainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ulkokultaiseni ulkokultaisemme
2nd person ulkokultaisesi ulkokultaisenne
3rd person ulkokultaisensa

Derived terms[edit]