vaahtoamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vaahdota ‎(to foam)

Adjective[edit]

vaahtoamaton

  1. nonfoaming

Declension[edit]

Inflection of vaahtoamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vaahtoamaton vaahtoamattomat
genitive vaahtoamattoman vaahtoamattomien
partitive vaahtoamatonta vaahtoamattomia
illative vaahtoamattomaan vaahtoamattomiin
singular plural
nominative vaahtoamaton vaahtoamattomat
accusative nom. vaahtoamaton vaahtoamattomat
gen. vaahtoamattoman
genitive vaahtoamattoman vaahtoamattomien
vaahtoamatontenrare
partitive vaahtoamatonta vaahtoamattomia
inessive vaahtoamattomassa vaahtoamattomissa
elative vaahtoamattomasta vaahtoamattomista
illative vaahtoamattomaan vaahtoamattomiin
adessive vaahtoamattomalla vaahtoamattomilla
ablative vaahtoamattomalta vaahtoamattomilta
allative vaahtoamattomalle vaahtoamattomille
essive vaahtoamattomana vaahtoamattomina
translative vaahtoamattomaksi vaahtoamattomiksi
instructive vaahtoamattomin
abessive vaahtoamattomatta vaahtoamattomitta
comitative vaahtoamattomine

Antonyms[edit]