vankila

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vanki +‎ -la. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt.

Noun[edit]

vankila

  1. prison

Declension[edit]

Inflection of vankila (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative vankila vankilat
genitive vankilan vankiloiden
vankiloitten
partitive vankilaa vankiloita
illative vankilaan vankiloihin
singular plural
nominative vankila vankilat
accusative nom. vankila vankilat
gen. vankilan
genitive vankilan vankiloiden
vankiloitten
vankilainrare
partitive vankilaa vankiloita
inessive vankilassa vankiloissa
elative vankilasta vankiloista
illative vankilaan vankiloihin
adessive vankilalla vankiloilla
ablative vankilalta vankiloilta
allative vankilalle vankiloille
essive vankilana vankiloina
translative vankilaksi vankiloiksi
instructive vankiloin
abessive vankilatta vankiloitta
comitative vankiloineen
Possessive forms of vankila (type kulkija)
possessor singular plural
1st person vankilani vankilamme
2nd person vankilasi vankilanne
3rd person vankilansa

Related terms[edit]