viimeinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index vi)

Etymology[edit]

viime +‎ -inen

Adjective[edit]

viimeinen ‎(no comparative, superlative viimeisin)

  1. last, final
  2. translative of ordinal number + ~ : nth last
    toiseksi viimeinen
    second last
  3. dying (pertaining to the moments before death)
    • Hänen viimeiset sanansa koskivat hänen äitiään.
      • His dying words were of his mother.

Declension[edit]

Inflection of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative viimeinen viimeiset
genitive viimeisen viimeisten
viimeisien
partitive viimeistä viimeisiä
illative viimeiseen viimeisiin
singular plural
nominative viimeinen viimeiset
accusative nom. viimeinen viimeiset
gen. viimeisen
genitive viimeisen viimeisten
viimeisien
partitive viimeistä viimeisiä
inessive viimeisessä viimeisissä
elative viimeisestä viimeisistä
illative viimeiseen viimeisiin
adessive viimeisellä viimeisillä
ablative viimeiseltä viimeisiltä
allative viimeiselle viimeisille
essive viimeisenä viimeisinä
translative viimeiseksi viimeisiksi
instructive viimeisin
abessive viimeisettä viimeisittä
comitative viimeisine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

References[edit]