vilkkaa

Finnish

Etymology

From the same origin as vilkas.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋilkːɑ̝ː]
• Rhymes: -ilkːɑː
• Syllabification^(key): vilk‧kaa

Adverb

vilkkaa

1. Only used in kiireen vilkkaa

Further reading

• “vilkkaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• valakki

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *vilkkadak, of sound-symbolic origin. Cognates include Finnish vilkkua and Karelian vilkkua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑː]
• Rhymes: -ilkːɑː
• Hyphenation: vilk‧kaa

Verb

vilkkaa

1. (intransitive) to flash, blink

Conjugation

Conjugation of vilkkaa (type 2/kirjuttaa, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkan	en vilka	1st singular	oon vilkkant, oon vilkkanut	en oo vilkkant, en oo vilkkanut
2nd singular	vilkat	et vilka	2nd singular	oot vilkkant, oot vilkkanut	et oo vilkkant, et oo vilkkanut
3rd singular	vilkkaa	ei vilka	3rd singular	ono vilkkant, ono vilkkanut	ei oo vilkkant, ei oo vilkkanut
1st plural	vilkamma	emmä vilka	1st plural	oomma vilkkaneet	emmä oo vilkkaneet
2nd plural	vilkatta	että vilka	2nd plural	ootta vilkkaneet	että oo vilkkaneet
3rd plural	vilkkaat1), vilkkavat2), vilketaa	evät vilka, ei vilketa	3rd plural	ovat vilkkaneet	evät oo vilkkaneet, ei oo vilkettu
impersonal	vilketaa	ei vilketa	impersonal	ono vilkettu	ei oo vilkettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkin	en vilkkant, en vilkkanut	1st singular	olin vilkkant, olin vilkkanut	en olt vilkkant, en olt vilkkanut
2nd singular	vilkit	et vilkkant, et vilkkanut	2nd singular	olit vilkkant, olit vilkkanut	et olt vilkkant, et olt vilkkanut
3rd singular	vilkki	ei vilkkant, ei vilkkanut	3rd singular	oli vilkkant, oli vilkkanut	ei olt vilkkant, ei olt vilkkanut
1st plural	vilkimma	emmä vilkkaneet	1st plural	olimma vilkkaneet	emmä olleet vilkkaneet
2nd plural	vilkitta	että vilkkaneet	2nd plural	olitta vilkkaneet	että olleet vilkkaneet
3rd plural	vilkkiit1), vilkkivat2), vilkettii	evät vilkkaneet, ei vilkettu	3rd plural	olivat vilkkaneet	evät olleet vilkkaneet, ei olt vilkettu
impersonal	vilkettii	ei vilkettu	impersonal	oli vilkettu	ei olt vilkettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkkaisin	en vilkkais	1st singular	olisin vilkkant, olisin vilkkanut	en olis vilkkant, en olis vilkkanut
2nd singular	vilkkaisit, vilkkaist1)	et vilkkais	2nd singular	olisit vilkkant, olisit vilkkanut	et olis vilkkant, et olis vilkkanut
3rd singular	vilkkais	ei vilkkais	3rd singular	olis vilkkant, olis vilkkanut	ei olis vilkkant, ei olis vilkkanut
1st plural	vilkkaisimma	emmä vilkkais	1st plural	olisimma vilkkaneet	emmä olis vilkkaneet
2nd plural	vilkkaisitta	että vilkkais	2nd plural	olisitta vilkkaneet	että olis vilkkaneet
3rd plural	vilkkaisiit1), vilkkaisivat2), vilkettais	evät vilkkais, ei vilkettais	3rd plural	olisivat vilkkaneet	evät olis vilkkaneet, ei olis vilkettu
impersonal	vilkettais	ei vilkettais	impersonal	olis vilkettu	ei olis vilkettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vilka	elä vilka	2nd singular	oo vilkkant, oo vilkkanut	elä oo vilkkant, elä oo vilkkanut
3rd singular	vilkkakoo	elköö vilkkako	3rd singular	olkoo vilkkant, olkoo vilkkanut	elköö olko vilkkant, elköö olko vilkkanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vilkkakaa	elkää vilkkako	2nd plural	olkaa vilkkaneet	elkää olko vilkkaneet
3rd plural	vilkkakoot	elkööt vilkkako, elköö vilkettako	3rd plural	olkoot vilkkaneet	elkööt olko vilkkaneet, elköö olko vilkettu
impersonal	vilkettakkoo	elköö vilkettako	impersonal	olkoo vilkettu	elköö olko vilkettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vilkkanen	en vilkkane
2nd singular	vilkkanet	et vilkkane
3rd singular	vilkkanoo	ei vilkkane
1st plural	vilkkanemma	emmä vilkkane
2nd plural	vilkkanetta	että vilkkane
3rd plural	vilkkanoot	evät vilkkane, ei vilkettane
impersonal	vilkettannoo	ei vilkettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vilkkaa	present	vilkkava	vilkettava
2nd	inessive	vilkkajees	past	vilkkant, vilkkanut	vilkettu
	instructive	vilkkaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vilkkakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vilkkamaa
	inessive	vilkkamaas
	elative	vilkkamast
	abessive	vilkkamata
4th	nominative	vilkkamiin
	partitive	vilkkamista, vilkkamist

Derived terms

• vilkahtaa
• vilkuttaa

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑː]
• Rhymes: -ilkːɑː
• Hyphenation: vilk‧kaa

Noun

vilkkaa

1. inflection of vilkka:
   1. partitive singular
   2. illative singular

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667