villein

English

Alternative forms

• villain (archaic)

Etymology

From Anglo-Norman vilein, variant of vilain; from Medieval Latin villanus (“field hand”), from Latin villa (“country home”). Doublet of villain.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈvɪlən/, /ˈvɪleɪn/

• Audio (Southern England):

  (file)

• Rhymes: -ɪlən
• Homophone: villain

Noun

villein (plural villeins)

1. (historical) A feudal tenant, a serf.
   • 1907, Antiquities of Sunderland and Its Vicinity - Volumes 5-7, page 73:

     If any burgess be appealed of a plea whereon wager of battle may issue by a villein or outdweller , let him defend himself by oath, that is to say by the 36 men, unless he is challenged in respect of a crime that the law requires him to defend by battle, in no case ought a burgess to fight against a villein if he have challenged him unless before the dispute he shall have quitted the burgage.

   • 1951, John Wyndham, The Day of the Triffids, Harmondsworth: Penguin Books, published 1954, page 269:

     "Then you're not - " "Darling," I said, "do you really see me in the position of a seigneur, driving my serfs and villeins before me with a whip - even if the triffids haven't overrun me first?"

Hyponyms

• neif (female)

Related terms

• villain

Translations

feudal tenant

• Bulgarian: вилан m (vilan)
• Czech: nevolník (cs) m
• Galician: vilán m
• German: Leibeigener (de) m
• Hungarian: jobbágy (hu)
• Irish: viléineach m, seirfeach m
• Italian: servo della gleba m
• Polish: chłop pańszczyźniany m, chłopka pańszczyźniana f
• Russian: вилла́н (ru) m (villán), холо́п (ru) m (xolóp)
• Swedish: livegen (sv) n
• Welsh: aillt m, taeog m

Finnish

Adjective

villein

1. superlative degree of villi

Declension

Inflection of villein (Kotus type 36*H/sisin, mp–mm gradation)
nominative		villein	villeimmät
genitive		villeimmän	villeimpien villeinten
partitive		villeintä	villeimpiä
illative		villeimpään	villeimpiin
		singular	plural
nominative		villein	villeimmät
accusative	nom.	villein	villeimmät
	gen.	villeimmän
genitive		villeimmän	villeimpien villeinten villeimpäin rare
partitive		villeintä	villeimpiä
inessive		villeimmässä	villeimmissä
elative		villeimmästä	villeimmistä
illative		villeimpään	villeimpiin
adessive		villeimmällä	villeimmillä
ablative		villeimmältä	villeimmiltä
allative		villeimmälle	villeimmille
essive		villeimpänä	villeimpinä
translative		villeimmäksi	villeimmiksi
abessive		villeimmättä	villeimmittä
instructive		—	villeimmin
comitative		—	villeimpine

Possessive forms of villein (Kotus type 36*H/sisin, mp–mm gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative villeimpäni villeimpäni accusative nom. villeimpäni villeimpäni gen. villeimpäni genitive villeimpäni villeimpieni villeinteni villeimpäini rare partitive villeintäni villeimpiäni inessive villeimmässäni villeimmissäni elative villeimmästäni villeimmistäni illative villeimpääni villeimpiini adessive villeimmälläni villeimmilläni ablative villeimmältäni villeimmiltäni allative villeimmälleni villeimmilleni essive villeimpänäni villeimpinäni translative villeimmäkseni villeimmikseni abessive villeimmättäni villeimmittäni instructive — — comitative — villeimpineni second-person singular possessor singular plural nominative villeimpäsi villeimpäsi accusative nom. villeimpäsi villeimpäsi gen. villeimpäsi genitive villeimpäsi villeimpiesi villeintesi villeimpäisi rare partitive villeintäsi villeimpiäsi inessive villeimmässäsi villeimmissäsi elative villeimmästäsi villeimmistäsi illative villeimpääsi villeimpiisi adessive villeimmälläsi villeimmilläsi ablative villeimmältäsi villeimmiltäsi allative villeimmällesi villeimmillesi essive villeimpänäsi villeimpinäsi translative villeimmäksesi villeimmiksesi abessive villeimmättäsi villeimmittäsi instructive — — comitative — villeimpinesi first-person plural possessor singular plural nominative villeimpämme villeimpämme accusative nom. villeimpämme villeimpämme gen. villeimpämme genitive villeimpämme villeimpiemme villeintemme villeimpäimme rare partitive villeintämme villeimpiämme inessive villeimmässämme villeimmissämme elative villeimmästämme villeimmistämme illative villeimpäämme villeimpiimme adessive villeimmällämme villeimmillämme ablative villeimmältämme villeimmiltämme allative villeimmällemme villeimmillemme essive villeimpänämme villeimpinämme translative villeimmäksemme villeimmiksemme abessive villeimmättämme villeimmittämme instructive — — comitative — villeimpinemme second-person plural possessor singular plural nominative villeimpänne villeimpänne accusative nom. villeimpänne villeimpänne gen. villeimpänne genitive villeimpänne villeimpienne villeintenne villeimpäinne rare partitive villeintänne villeimpiänne inessive villeimmässänne villeimmissänne elative villeimmästänne villeimmistänne illative villeimpäänne villeimpiinne adessive villeimmällänne villeimmillänne ablative villeimmältänne villeimmiltänne allative villeimmällenne villeimmillenne essive villeimpänänne villeimpinänne translative villeimmäksenne villeimmiksenne abessive villeimmättänne villeimmittänne instructive — — comitative — villeimpinenne third-person possessor singular plural nominative villeimpänsä villeimpänsä accusative nom. villeimpänsä villeimpänsä gen. villeimpänsä genitive villeimpänsä villeimpiensä villeintensä villeimpäinsä rare partitive villeintään villeintänsä villeimpiään villeimpiänsä inessive villeimmässään villeimmässänsä villeimmissään villeimmissänsä elative villeimmästään villeimmästänsä villeimmistään villeimmistänsä illative villeimpäänsä villeimpiinsä adessive villeimmällään villeimmällänsä villeimmillään villeimmillänsä ablative villeimmältään villeimmältänsä villeimmiltään villeimmiltänsä allative villeimmälleen villeimmällensä villeimmilleen villeimmillensä essive villeimpänään villeimpänänsä villeimpinään villeimpinänsä translative villeimmäkseen villeimmäksensä villeimmikseen villeimmiksensä abessive villeimmättään villeimmättänsä villeimmittään villeimmittänsä instructive — — comitative — villeimpineen villeimpinensä

Adjective

villein

1. instructive plural of villi

Anagrams

• villien

Old French

Noun

villein oblique singular, m (oblique plural villeinz, nominative singular villeinz, nominative plural villein)

1. alternative form of vilain