virittäminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

virittää +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋiritːæminen/, [ˈʋirit̪ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): vi‧rit‧tä‧mi‧nen

Noun[edit]

virittäminen

  1. tuning
  2. arming, activating
  3. (mathematics, linear algebra) spanning

Declension[edit]

Inflection of virittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative virittäminen virittämiset
genitive virittämisen virittämisten
virittämisien
partitive virittämistä virittämisiä
illative virittämiseen virittämisiin
singular plural
nominative virittäminen virittämiset
accusative nom. virittäminen virittämiset
gen. virittämisen
genitive virittämisen virittämisten
virittämisien
partitive virittämistä virittämisiä
inessive virittämisessä virittämisissä
elative virittämisestä virittämisistä
illative virittämiseen virittämisiin
adessive virittämisellä virittämisillä
ablative virittämiseltä virittämisiltä
allative virittämiselle virittämisille
essive virittämisenä virittämisinä
translative virittämiseksi virittämisiksi
instructive virittämisin
abessive virittämisettä virittämisittä
comitative virittämisineen
Possessive forms of virittäminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person virittämiseni virittämisemme
2nd person virittämisesi virittämisenne
3rd person virittämisensä

Synonyms[edit]

Verb[edit]

virittäminen

  1. fourth infinitive of virittää

Anagrams[edit]