voima

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: võima

Finnish[edit]

(index vo)

Etymology[edit]

voida +‎ -ma

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈʋo̞imɑ]
  • Hyphenation: voi‧ma

Noun[edit]

voima

  1. power, strength, force, might
  2. (physics) force

Declension[edit]

Inflection of voima (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative voima voimat
genitive voiman voimien
partitive voimaa voimia
illative voimaan voimiin
singular plural
nominative voima voimat
accusative nom.? voima voimat
gen. voiman
genitive voiman voimien
voimainrare
partitive voimaa voimia
inessive voimassa voimissa
elative voimasta voimista
illative voimaan voimiin
adessive voimalla voimilla
ablative voimalta voimilta
allative voimalle voimille
essive voimana voimina
translative voimaksi voimiksi
instructive voimin
abessive voimatta voimitta
comitative voimineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]

References[edit]