yhtäaikainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yhtä +‎ aikainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyhtæˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈyçt̪æˌɑi̯kɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Syllabification: yh‧tä‧ai‧kai‧nen

Adjective[edit]

yhtäaikainen (comparative yhtäaikaisempi, superlative yhtäaikaisin)

  1. coincident, simultaneous, coincidental, concurrent (happening or existing at the same time)

Declension[edit]

Inflection of yhtäaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhtäaikainen yhtäaikaiset
genitive yhtäaikaisen yhtäaikaisten
yhtäaikaisien
partitive yhtäaikaista yhtäaikaisia
illative yhtäaikaiseen yhtäaikaisiin
singular plural
nominative yhtäaikainen yhtäaikaiset
accusative nom. yhtäaikainen yhtäaikaiset
gen. yhtäaikaisen
genitive yhtäaikaisen yhtäaikaisten
yhtäaikaisien
partitive yhtäaikaista yhtäaikaisia
inessive yhtäaikaisessa yhtäaikaisissa
elative yhtäaikaisesta yhtäaikaisista
illative yhtäaikaiseen yhtäaikaisiin
adessive yhtäaikaisella yhtäaikaisilla
ablative yhtäaikaiselta yhtäaikaisilta
allative yhtäaikaiselle yhtäaikaisille
essive yhtäaikaisena yhtäaikaisina
translative yhtäaikaiseksi yhtäaikaisiksi
instructive yhtäaikaisin
abessive yhtäaikaisetta yhtäaikaisitta
comitative yhtäaikaisine
Possessive forms of yhtäaikainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person yhtäaikaiseni yhtäaikaisemme
2nd person yhtäaikaisesi yhtäaikaisenne
3rd person yhtäaikaisensa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]