yksiö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksi (one) +‎ -iö

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: yk‧si‧ö
  • IPA(key): [ˈyksiø]

Noun[edit]

yksiö

  1. single-room apartment; bachelor (Canada); studio
  2. (mathematics) singleton (set with exactly one element)

Declension[edit]

Inflection of yksiö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative yksiö yksiöt
genitive yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitive yksiötä yksiöitä
illative yksiöön yksiöihin
singular plural
nominative yksiö yksiöt
accusative nom.? yksiö yksiöt
gen. yksiön
genitive yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitive yksiötä yksiöitä
inessive yksiössä yksiöissä
elative yksiöstä yksiöistä
illative yksiöön yksiöihin
adessive yksiöllä yksiöillä
ablative yksiöltä yksiöiltä
allative yksiölleˣ yksiöilleˣ
essive yksiönä yksiöinä
translative yksiöksi yksiöiksi
instructive yksiöin
abessive yksiöttä yksiöittä
comitative yksiöine

See also[edit]

Anagrams[edit]