yksilö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index yk)

Etymology[edit]

From yksi ‎(one) +‎ -lö, neologism by Wolmar Schildt alias Wolmari Kilpinen in 1847.

Noun[edit]

yksilö

  1. individual (a person considered alone)
    Hän on epätavallinen yksilö.
    He is an unusual individual.
  2. individual (single object as contrasted to a class)
    Nämä ovet ovat käsityötä - jokainen niistä on yksilö.
    These doors are handcrafted - every one of them is an individual.

Declension[edit]

Inflection of yksilö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative yksilö yksilöt
genitive yksilön yksilöjen
yksilöiden
yksilöitten
partitive yksilöä yksilöjä
yksilöitä
illative yksilöön yksilöihin
singular plural
nominative yksilö yksilöt
accusative nom. yksilö yksilöt
gen. yksilön
genitive yksilön yksilöjen
yksilöiden
yksilöitten
partitive yksilöä yksilöjä
yksilöitä
inessive yksilössä yksilöissä
elative yksilöstä yksilöistä
illative yksilöön yksilöihin
adessive yksilöllä yksilöillä
ablative yksilöltä yksilöiltä
allative yksilölle yksilöille
essive yksilönä yksilöinä
translative yksilöksi yksilöiksi
instructive yksilöin
abessive yksilöttä yksilöittä
comitative yksilöineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

See also[edit]