yksinvaltias

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksin +‎ valtias

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈyksinˌʋɑl̪t̪iɑs]
  • Hyphenation: yk‧sin‧val‧ti‧as

Noun[edit]

yksinvaltias

  1. autocrat
  2. despot

Declension[edit]

Inflection of yksinvaltias (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative yksinvaltias yksinvaltiaat
genitive yksinvaltiaan yksinvaltiaiden
yksinvaltiaitten
partitive yksinvaltiasta yksinvaltiaita
illative yksinvaltiaaseen yksinvaltiaisiin
singular plural
nominative yksinvaltias yksinvaltiaat
accusative nom. yksinvaltias yksinvaltiaat
gen. yksinvaltiaan
genitive yksinvaltiaan yksinvaltiaiden
yksinvaltiaitten
partitive yksinvaltiasta yksinvaltiaita
inessive yksinvaltiaassa yksinvaltiaissa
elative yksinvaltiaasta yksinvaltiaista
illative yksinvaltiaaseen yksinvaltiaisiin
yksinvaltiaihinrare
adessive yksinvaltiaalla yksinvaltiailla
ablative yksinvaltiaalta yksinvaltiailta
allative yksinvaltiaalle yksinvaltiaille
essive yksinvaltiaana yksinvaltiaina
translative yksinvaltiaaksi yksinvaltiaiksi
instructive yksinvaltiain
abessive yksinvaltiaatta yksinvaltiaitta
comitative yksinvaltiaineen