ylioppilastutkinto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ylioppilas +‎ tutkinto

Noun[edit]

ylioppilastutkinto

  1. A matriculation examination (official translation); in Finland a national examination taken after high school which serves as a necessary qualification for starting academic studies in a university.

Usage notes[edit]

See usage notes under ylioppilas.

Declension[edit]

Inflection of ylioppilastutkinto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative ylioppilastutkinto ylioppilastutkinnot
genitive ylioppilastutkinnon ylioppilastutkintojen
partitive ylioppilastutkintoa ylioppilastutkintoja
illative ylioppilastutkintoon ylioppilastutkintoihin
singular plural
nominative ylioppilastutkinto ylioppilastutkinnot
accusative nom. ylioppilastutkinto ylioppilastutkinnot
gen. ylioppilastutkinnon
genitive ylioppilastutkinnon ylioppilastutkintojen
partitive ylioppilastutkintoa ylioppilastutkintoja
inessive ylioppilastutkinnossa ylioppilastutkinnoissa
elative ylioppilastutkinnosta ylioppilastutkinnoista
illative ylioppilastutkintoon ylioppilastutkintoihin
adessive ylioppilastutkinnolla ylioppilastutkinnoilla
ablative ylioppilastutkinnolta ylioppilastutkinnoilta
allative ylioppilastutkinnolle ylioppilastutkinnoille
essive ylioppilastutkintona ylioppilastutkintoina
translative ylioppilastutkinnoksi ylioppilastutkinnoiksi
instructive ylioppilastutkinnoin
abessive ylioppilastutkinnotta ylioppilastutkinnoitta
comitative ylioppilastutkintoineen

See also[edit]