ylkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Uralic *irkä or *ürkä (man, son, boy). Cognate with Hungarian -ër, -ér, -ar ("human, man") and Mari erɣǝ ("son, boy; grandson").

Alternative forms[edit]

Noun[edit]

ylkä

  1. (archaic) groom, bridegroom

Declension[edit]

Inflection of ylkä (Kotus type 10/koira, k-j gradation)
nominative ylkä yljät
genitive yljän ylkien
partitive ylkää ylkiä
illative ylkään ylkiin
singular plural
nominative ylkä yljät
accusative nom. ylkä yljät
gen. yljän
genitive yljän ylkien
ylkäinrare
partitive ylkää ylkiä
inessive yljässä yljissä
elative yljästä yljistä
illative ylkään ylkiin
adessive yljällä yljillä
ablative yljältä yljiltä
allative yljälle yljille
essive ylkänä ylkinä
translative yljäksi yljiksi
instructive yljin
abessive yljättä yljittä
comitative ylkineen

Synonyms[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]