ärähtää

Finnish

Etymology

är- +‎ -ähtää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈæræhtæːˣ/, [ˈæræht̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -æræhtæː
• Syllabification^(key): ä‧räh‧tää

Verb

ärähtää

1. to snarl, gnarl, snap (at)

Conjugation

Inflection of ärähtää (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärähdän	en ärähdä	1st sing.	olen ärähtänyt	en ole ärähtänyt
2nd sing.		ärähdät	et ärähdä	2nd sing.	olet ärähtänyt	et ole ärähtänyt
3rd sing.		ärähtää	ei ärähdä	3rd sing.	on ärähtänyt	ei ole ärähtänyt
1st plur.		ärähdämme	emme ärähdä	1st plur.	olemme ärähtäneet	emme ole ärähtäneet
2nd plur.		ärähdätte	ette ärähdä	2nd plur.	olette ärähtäneet	ette ole ärähtäneet
3rd plur.		ärähtävät	eivät ärähdä	3rd plur.	ovat ärähtäneet	eivät ole ärähtäneet
passive		ärähdetään	ei ärähdetä	passive	on ärähdetty	ei ole ärähdetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärähdin	en ärähtänyt	1st sing.	olin ärähtänyt	en ollut ärähtänyt
2nd sing.		ärähdit	et ärähtänyt	2nd sing.	olit ärähtänyt	et ollut ärähtänyt
3rd sing.		ärähti	ei ärähtänyt	3rd sing.	oli ärähtänyt	ei ollut ärähtänyt
1st plur.		ärähdimme	emme ärähtäneet	1st plur.	olimme ärähtäneet	emme olleet ärähtäneet
2nd plur.		ärähditte	ette ärähtäneet	2nd plur.	olitte ärähtäneet	ette olleet ärähtäneet
3rd plur.		ärähtivät	eivät ärähtäneet	3rd plur.	olivat ärähtäneet	eivät olleet ärähtäneet
passive		ärähdettiin	ei ärähdetty	passive	oli ärähdetty	ei ollut ärähdetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärähtäisin	en ärähtäisi	1st sing.	olisin ärähtänyt	en olisi ärähtänyt
2nd sing.		ärähtäisit	et ärähtäisi	2nd sing.	olisit ärähtänyt	et olisi ärähtänyt
3rd sing.		ärähtäisi	ei ärähtäisi	3rd sing.	olisi ärähtänyt	ei olisi ärähtänyt
1st plur.		ärähtäisimme	emme ärähtäisi	1st plur.	olisimme ärähtäneet	emme olisi ärähtäneet
2nd plur.		ärähtäisitte	ette ärähtäisi	2nd plur.	olisitte ärähtäneet	ette olisi ärähtäneet
3rd plur.		ärähtäisivät	eivät ärähtäisi	3rd plur.	olisivat ärähtäneet	eivät olisi ärähtäneet
passive		ärähdettäisiin	ei ärähdettäisi	passive	olisi ärähdetty	ei olisi ärähdetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ärähdä	älä ärähdä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ärähtäköön	älköön ärähtäkö	3rd sing.	olkoon ärähtänyt	älköön olko ärähtänyt
1st plur.		ärähtäkäämme	älkäämme ärähtäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ärähtäkää	älkää ärähtäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ärähtäkööt	älkööt ärähtäkö	3rd plur.	olkoot ärähtäneet	älkööt olko ärähtäneet
passive		ärähdettäköön	älköön ärähdettäkö	passive	olkoon ärähdetty	älköön olko ärähdetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärähtänen	en ärähtäne	1st sing.	lienen ärähtänyt	en liene ärähtänyt
2nd sing.		ärähtänet	et ärähtäne	2nd sing.	lienet ärähtänyt	et liene ärähtänyt
3rd sing.		ärähtänee	ei ärähtäne	3rd sing.	lienee ärähtänyt	ei liene ärähtänyt
1st plur.		ärähtänemme	emme ärähtäne	1st plur.	lienemme ärähtäneet	emme liene ärähtäneet
2nd plur.		ärähtänette	ette ärähtäne	2nd plur.	lienette ärähtäneet	ette liene ärähtäneet
3rd plur.		ärähtänevät	eivät ärähtäne	3rd plur.	lienevät ärähtäneet	eivät liene ärähtäneet
passive		ärähdettäneen	ei ärähdettäne	passive	lienee ärähdetty	ei liene ärähdetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ärähtää		present	ärähtävä	ärähdettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärähtääkseni ärähtääksemme 2nd ärähtääksesi ärähtääksenne 3rd ärähtääkseen ärähtääksensä		past	ärähtänyt	ärähdetty
2nd	inessive2	ärähtäessä	ärähdettäessä	agent3	ärähtämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärähtäessäni ärähtäessämme 2nd ärähtäessäsi ärähtäessänne 3rd ärähtäessään ärähtäessänsä		negative	ärähtämätön
	instructive	ärähtäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form ärähtää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ärähtämässä	—
	elative	ärähtämästä	—
	illative	ärähtämään	—
	adessive	ärähtämällä	—
	abessive	ärähtämättä	—
	instructive	ärähtämän	ärähdettämän
4th4	verbal noun	ärähtäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärähtämäisilläni ärähtämäisillämme 2nd ärähtämäisilläsi ärähtämäisillänne 3rd ärähtämäisillään ärähtämäisillänsä

Derived terms

• ärähdellä
• ärähdys
• ärähtäminen

 

Further reading

• “ärähtää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• häärätä