Henri

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

English

[edit]

Proper noun

[edit]

Henri (plural Henris)

  1. A male given name from French.

Estonian

[edit]

Proper noun

[edit]

Henri

  1. a male given name of modern usage, variant of Hendrik

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

20th century loan from French Henri, or a phonetic rendering of English Henry.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhenri/, [ˈhe̞nri]
  • Rhymes: -enri
  • Syllabification(key): Hen‧ri

Proper noun

[edit]

Henri

  1. a male given name
    • 2007, Esa Sariola: Valtakirja, →ISBN, page 5:
      Inkeri kirkui riemusta ja kiipesi takaisin omalle pihalleen, otti muovilapion käteen ja hyökkäsi taas takaisin, yritti möristä sillä tavalla syvästi kuin pikku tyttö nyt mörisee, toisteli nopeaan minun nimeäni, Henri, Henri, Henrihenrihenri ja sai sen kuulostamaan huonosti käynnistyvän auton starttimoottorilta, ja minä menin linnaan turvaan.
      Inkeri screamed of joy and climbed back to her own yard, grabbed a plastic shovel and attacked back at me, grumbling deeply like a little girl would, rapidly repeating my name: Henri, Henri, Henrihenrihenri. It sounded like a starting car motor. I ran to safety inside the castle.
    • 2009, Tero Liukkonen, Toivomuspuu, Gummerus, →ISBN, page 78:
      Sen kaverit nimittää sitä Hekaksi tai Hessuksi tai Henkaksi, mutta mä sanon sitä aina Henriksi, koska sen oikea nimi kuvastaa jotenkin sen aatelista luonnetta.
      His friends call him Heka or Hessu or Henkka, but i always call him Henri, because his name kind of reflects his noble character.

Declension

[edit]
Inflection of Henri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Henri Henrit
genitive Henrin Henrien
partitive Henriä Henrejä
illative Henriin Henreihin
singular plural
nominative Henri Henrit
accusative nom. Henri Henrit
gen. Henrin
genitive Henrin Henrien
partitive Henriä Henrejä
inessive Henrissä Henreissä
elative Henristä Henreistä
illative Henriin Henreihin
adessive Henrillä Henreillä
ablative Henriltä Henreiltä
allative Henrille Henreille
essive Henrinä Henreinä
translative Henriksi Henreiksi
abessive Henrittä Henreittä
instructive Henrein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Henri (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Henrini Henrini
accusative nom. Henrini Henrini
gen. Henrini
genitive Henrini Henrieni
partitive Henriäni Henrejäni
inessive Henrissäni Henreissäni
elative Henristäni Henreistäni
illative Henriini Henreihini
adessive Henrilläni Henreilläni
ablative Henriltäni Henreiltäni
allative Henrilleni Henreilleni
essive Henrinäni Henreinäni
translative Henrikseni Henreikseni
abessive Henrittäni Henreittäni
instructive
comitative Henreineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Henrisi Henrisi
accusative nom. Henrisi Henrisi
gen. Henrisi
genitive Henrisi Henriesi
partitive Henriäsi Henrejäsi
inessive Henrissäsi Henreissäsi
elative Henristäsi Henreistäsi
illative Henriisi Henreihisi
adessive Henrilläsi Henreilläsi
ablative Henriltäsi Henreiltäsi
allative Henrillesi Henreillesi
essive Henrinäsi Henreinäsi
translative Henriksesi Henreiksesi
abessive Henrittäsi Henreittäsi
instructive
comitative Henreinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Henrimme Henrimme
accusative nom. Henrimme Henrimme
gen. Henrimme
genitive Henrimme Henriemme
partitive Henriämme Henrejämme
inessive Henrissämme Henreissämme
elative Henristämme Henreistämme
illative Henriimme Henreihimme
adessive Henrillämme Henreillämme
ablative Henriltämme Henreiltämme
allative Henrillemme Henreillemme
essive Henrinämme Henreinämme
translative Henriksemme Henreiksemme
abessive Henrittämme Henreittämme
instructive
comitative Henreinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Henrinne Henrinne
accusative nom. Henrinne Henrinne
gen. Henrinne
genitive Henrinne Henrienne
partitive Henriänne Henrejänne
inessive Henrissänne Henreissänne
elative Henristänne Henreistänne
illative Henriinne Henreihinne
adessive Henrillänne Henreillänne
ablative Henriltänne Henreiltänne
allative Henrillenne Henreillenne
essive Henrinänne Henreinänne
translative Henriksenne Henreiksenne
abessive Henrittänne Henreittänne
instructive
comitative Henreinenne
third-person possessor
singular plural
nominative Henrinsä Henrinsä
accusative nom. Henrinsä Henrinsä
gen. Henrinsä
genitive Henrinsä Henriensä
partitive Henriään
Henriänsä
Henrejään
Henrejänsä
inessive Henrissään
Henrissänsä
Henreissään
Henreissänsä
elative Henristään
Henristänsä
Henreistään
Henreistänsä
illative Henriinsä Henreihinsä
adessive Henrillään
Henrillänsä
Henreillään
Henreillänsä
ablative Henriltään
Henriltänsä
Henreiltään
Henreiltänsä
allative Henrilleen
Henrillensä
Henreilleen
Henreillensä
essive Henrinään
Henrinänsä
Henreinään
Henreinänsä
translative Henrikseen
Henriksensä
Henreikseen
Henreiksensä
abessive Henrittään
Henrittänsä
Henreittään
Henreittänsä
instructive
comitative Henreineen
Henreinensä

Statistics

[edit]
  • Henri is the 60th most common male given name in Finland, belonging to 12,718 male individuals (and as a middle name to 2,917 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

French

[edit]

Etymology

[edit]

Inherited from Old French Henri, of Germanic origin.

Pronunciation

[edit]

Proper noun

[edit]

Henri m

  1. a male given name, equivalent to English Henry
[edit]

Norman

[edit]

Proper noun

[edit]

Henri m

  1. a male given name, equivalent to English Henry

Old French

[edit]

Etymology

[edit]

From Latin Henrīcus, from Frankish *Haimarīk or Proto-Germanic *Haimarīks. Compare Old Norse Heimríkr and Old High German Heimrih (whence German Emmerich and Italian Enrico).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /henˈɾi/, (later) /hanˈɾi/

Proper noun

[edit]

Henri m (nominative singular Henris)

  1. a male given name

Descendants

[edit]
  • French: Henri
  • Norman: Henri
  • Old English: Heanrig