ansaitsematon

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ansaita (earn, deserve) +‎ -maton

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑnsɑi̯tsemɑton/, [ˈɑ̝ns̠ɑ̝i̯tˌs̠e̞mɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -emɑton
  • Syllabification(key): an‧sait‧se‧ma‧ton

Adjective

[edit]

ansaitsematon (comparative ansaitsemattomampi, superlative ansaitsemattomin)

  1. undeserved
  2. unearned

Declension

[edit]
Inflection of ansaitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative ansaitsematon ansaitsemattomat
genitive ansaitsemattoman ansaitsemattomien
partitive ansaitsematonta ansaitsemattomia
illative ansaitsemattomaan ansaitsemattomiin
singular plural
nominative ansaitsematon ansaitsemattomat
accusative nom. ansaitsematon ansaitsemattomat
gen. ansaitsemattoman
genitive ansaitsemattoman ansaitsemattomien
ansaitsematonten rare
partitive ansaitsematonta ansaitsemattomia
inessive ansaitsemattomassa ansaitsemattomissa
elative ansaitsemattomasta ansaitsemattomista
illative ansaitsemattomaan ansaitsemattomiin
adessive ansaitsemattomalla ansaitsemattomilla
ablative ansaitsemattomalta ansaitsemattomilta
allative ansaitsemattomalle ansaitsemattomille
essive ansaitsemattomana ansaitsemattomina
translative ansaitsemattomaksi ansaitsemattomiksi
abessive ansaitsemattomatta ansaitsemattomitta
instructive ansaitsemattomin
comitative ansaitsemattomine
Possessive forms of ansaitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ansaitsemattomani ansaitsemattomani
accusative nom. ansaitsemattomani ansaitsemattomani
gen. ansaitsemattomani
genitive ansaitsemattomani ansaitsemattomieni
ansaitsematonteni rare
partitive ansaitsematontani ansaitsemattomiani
inessive ansaitsemattomassani ansaitsemattomissani
elative ansaitsemattomastani ansaitsemattomistani
illative ansaitsemattomaani ansaitsemattomiini
adessive ansaitsemattomallani ansaitsemattomillani
ablative ansaitsemattomaltani ansaitsemattomiltani
allative ansaitsemattomalleni ansaitsemattomilleni
essive ansaitsemattomanani ansaitsemattominani
translative ansaitsemattomakseni ansaitsemattomikseni
abessive ansaitsemattomattani ansaitsemattomittani
instructive
comitative ansaitsemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ansaitsemattomasi ansaitsemattomasi
accusative nom. ansaitsemattomasi ansaitsemattomasi
gen. ansaitsemattomasi
genitive ansaitsemattomasi ansaitsemattomiesi
ansaitsematontesi rare
partitive ansaitsematontasi ansaitsemattomiasi
inessive ansaitsemattomassasi ansaitsemattomissasi
elative ansaitsemattomastasi ansaitsemattomistasi
illative ansaitsemattomaasi ansaitsemattomiisi
adessive ansaitsemattomallasi ansaitsemattomillasi
ablative ansaitsemattomaltasi ansaitsemattomiltasi
allative ansaitsemattomallesi ansaitsemattomillesi
essive ansaitsemattomanasi ansaitsemattominasi
translative ansaitsemattomaksesi ansaitsemattomiksesi
abessive ansaitsemattomattasi ansaitsemattomittasi
instructive
comitative ansaitsemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ansaitsemattomamme ansaitsemattomamme
accusative nom. ansaitsemattomamme ansaitsemattomamme
gen. ansaitsemattomamme
genitive ansaitsemattomamme ansaitsemattomiemme
ansaitsematontemme rare
partitive ansaitsematontamme ansaitsemattomiamme
inessive ansaitsemattomassamme ansaitsemattomissamme
elative ansaitsemattomastamme ansaitsemattomistamme
illative ansaitsemattomaamme ansaitsemattomiimme
adessive ansaitsemattomallamme ansaitsemattomillamme
ablative ansaitsemattomaltamme ansaitsemattomiltamme
allative ansaitsemattomallemme ansaitsemattomillemme
essive ansaitsemattomanamme ansaitsemattominamme
translative ansaitsemattomaksemme ansaitsemattomiksemme
abessive ansaitsemattomattamme ansaitsemattomittamme
instructive
comitative ansaitsemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ansaitsemattomanne ansaitsemattomanne
accusative nom. ansaitsemattomanne ansaitsemattomanne
gen. ansaitsemattomanne
genitive ansaitsemattomanne ansaitsemattomienne
ansaitsematontenne rare
partitive ansaitsematontanne ansaitsemattomianne
inessive ansaitsemattomassanne ansaitsemattomissanne
elative ansaitsemattomastanne ansaitsemattomistanne
illative ansaitsemattomaanne ansaitsemattomiinne
adessive ansaitsemattomallanne ansaitsemattomillanne
ablative ansaitsemattomaltanne ansaitsemattomiltanne
allative ansaitsemattomallenne ansaitsemattomillenne
essive ansaitsemattomananne ansaitsemattominanne
translative ansaitsemattomaksenne ansaitsemattomiksenne
abessive ansaitsemattomattanne ansaitsemattomittanne
instructive
comitative ansaitsemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative ansaitsemattomansa ansaitsemattomansa
accusative nom. ansaitsemattomansa ansaitsemattomansa
gen. ansaitsemattomansa
genitive ansaitsemattomansa ansaitsemattomiensa
ansaitsematontensa rare
partitive ansaitsematontaan
ansaitsematontansa
ansaitsemattomiaan
ansaitsemattomiansa
inessive ansaitsemattomassaan
ansaitsemattomassansa
ansaitsemattomissaan
ansaitsemattomissansa
elative ansaitsemattomastaan
ansaitsemattomastansa
ansaitsemattomistaan
ansaitsemattomistansa
illative ansaitsemattomaansa ansaitsemattomiinsa
adessive ansaitsemattomallaan
ansaitsemattomallansa
ansaitsemattomillaan
ansaitsemattomillansa
ablative ansaitsemattomaltaan
ansaitsemattomaltansa
ansaitsemattomiltaan
ansaitsemattomiltansa
allative ansaitsemattomalleen
ansaitsemattomallensa
ansaitsemattomilleen
ansaitsemattomillensa
essive ansaitsemattomanaan
ansaitsemattomanansa
ansaitsemattominaan
ansaitsemattominansa
translative ansaitsemattomakseen
ansaitsemattomaksensa
ansaitsemattomikseen
ansaitsemattomiksensa
abessive ansaitsemattomattaan
ansaitsemattomattansa
ansaitsemattomittaan
ansaitsemattomittansa
instructive
comitative ansaitsemattomineen
ansaitsemattominensa

Derived terms

[edit]

Participle

[edit]

ansaitsematon

  1. negative participle of ansaita

Further reading

[edit]