huokaus
Jump to navigation
Jump to search
Finnish[edit]
Etymology[edit]
Pronunciation[edit]
Noun[edit]
huokaus
- A sigh.
- helpotuksen huokaus: a sigh of relief.
Declension[edit]
Inflection of huokaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | huokaus | huokaukset | ||
genitive | huokauksen | huokausten huokauksien | ||
partitive | huokausta | huokauksia | ||
illative | huokaukseen | huokauksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | huokaus | huokaukset | ||
accusative | nom. | huokaus | huokaukset | |
gen. | huokauksen | |||
genitive | huokauksen | huokausten huokauksien | ||
partitive | huokausta | huokauksia | ||
inessive | huokauksessa | huokauksissa | ||
elative | huokauksesta | huokauksista | ||
illative | huokaukseen | huokauksiin | ||
adessive | huokauksella | huokauksilla | ||
ablative | huokaukselta | huokauksilta | ||
allative | huokaukselle | huokauksille | ||
essive | huokauksena | huokauksina | ||
translative | huokaukseksi | huokauksiksi | ||
abessive | huokauksetta | huokauksitta | ||
instructive | — | huokauksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading[edit]
- “huokaus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02