kunniaton

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kunnia (honour) +‎ -ton (-less)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkunːiɑton/, [ˈkunːiˌɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kun‧ni‧a‧ton

Adjective

[edit]

kunniaton (comparative kunniattomampi, superlative kunniattomin)

  1. honourless, dishonourable, ungallant (without honour)

Declension

[edit]
Inflection of kunniaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative kunniaton kunniattomat
genitive kunniattoman kunniattomien
partitive kunniatonta kunniattomia
illative kunniattomaan kunniattomiin
singular plural
nominative kunniaton kunniattomat
accusative nom. kunniaton kunniattomat
gen. kunniattoman
genitive kunniattoman kunniattomien
kunniatonten rare
partitive kunniatonta kunniattomia
inessive kunniattomassa kunniattomissa
elative kunniattomasta kunniattomista
illative kunniattomaan kunniattomiin
adessive kunniattomalla kunniattomilla
ablative kunniattomalta kunniattomilta
allative kunniattomalle kunniattomille
essive kunniattomana kunniattomina
translative kunniattomaksi kunniattomiksi
abessive kunniattomatta kunniattomitta
instructive kunniattomin
comitative kunniattomine
Possessive forms of kunniaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kunniattomani kunniattomani
accusative nom. kunniattomani kunniattomani
gen. kunniattomani
genitive kunniattomani kunniattomieni
kunniatonteni rare
partitive kunniatontani kunniattomiani
inessive kunniattomassani kunniattomissani
elative kunniattomastani kunniattomistani
illative kunniattomaani kunniattomiini
adessive kunniattomallani kunniattomillani
ablative kunniattomaltani kunniattomiltani
allative kunniattomalleni kunniattomilleni
essive kunniattomanani kunniattominani
translative kunniattomakseni kunniattomikseni
abessive kunniattomattani kunniattomittani
instructive
comitative kunniattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kunniattomasi kunniattomasi
accusative nom. kunniattomasi kunniattomasi
gen. kunniattomasi
genitive kunniattomasi kunniattomiesi
kunniatontesi rare
partitive kunniatontasi kunniattomiasi
inessive kunniattomassasi kunniattomissasi
elative kunniattomastasi kunniattomistasi
illative kunniattomaasi kunniattomiisi
adessive kunniattomallasi kunniattomillasi
ablative kunniattomaltasi kunniattomiltasi
allative kunniattomallesi kunniattomillesi
essive kunniattomanasi kunniattominasi
translative kunniattomaksesi kunniattomiksesi
abessive kunniattomattasi kunniattomittasi
instructive
comitative kunniattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kunniattomamme kunniattomamme
accusative nom. kunniattomamme kunniattomamme
gen. kunniattomamme
genitive kunniattomamme kunniattomiemme
kunniatontemme rare
partitive kunniatontamme kunniattomiamme
inessive kunniattomassamme kunniattomissamme
elative kunniattomastamme kunniattomistamme
illative kunniattomaamme kunniattomiimme
adessive kunniattomallamme kunniattomillamme
ablative kunniattomaltamme kunniattomiltamme
allative kunniattomallemme kunniattomillemme
essive kunniattomanamme kunniattominamme
translative kunniattomaksemme kunniattomiksemme
abessive kunniattomattamme kunniattomittamme
instructive
comitative kunniattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kunniattomanne kunniattomanne
accusative nom. kunniattomanne kunniattomanne
gen. kunniattomanne
genitive kunniattomanne kunniattomienne
kunniatontenne rare
partitive kunniatontanne kunniattomianne
inessive kunniattomassanne kunniattomissanne
elative kunniattomastanne kunniattomistanne
illative kunniattomaanne kunniattomiinne
adessive kunniattomallanne kunniattomillanne
ablative kunniattomaltanne kunniattomiltanne
allative kunniattomallenne kunniattomillenne
essive kunniattomananne kunniattominanne
translative kunniattomaksenne kunniattomiksenne
abessive kunniattomattanne kunniattomittanne
instructive
comitative kunniattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative kunniattomansa kunniattomansa
accusative nom. kunniattomansa kunniattomansa
gen. kunniattomansa
genitive kunniattomansa kunniattomiensa
kunniatontensa rare
partitive kunniatontaan
kunniatontansa
kunniattomiaan
kunniattomiansa
inessive kunniattomassaan
kunniattomassansa
kunniattomissaan
kunniattomissansa
elative kunniattomastaan
kunniattomastansa
kunniattomistaan
kunniattomistansa
illative kunniattomaansa kunniattomiinsa
adessive kunniattomallaan
kunniattomallansa
kunniattomillaan
kunniattomillansa
ablative kunniattomaltaan
kunniattomaltansa
kunniattomiltaan
kunniattomiltansa
allative kunniattomalleen
kunniattomallensa
kunniattomilleen
kunniattomillensa
essive kunniattomanaan
kunniattomanansa
kunniattominaan
kunniattominansa
translative kunniattomakseen
kunniattomaksensa
kunniattomikseen
kunniattomiksensa
abessive kunniattomattaan
kunniattomattansa
kunniattomittaan
kunniattomittansa
instructive
comitative kunniattomineen
kunniattominensa

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]