monihenkinen

Finnish

Etymology

moni- +‎ henki +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌheŋkinen/, [ˈmo̞niˌhe̞ŋk̟ine̞n]
• Rhymes: -eŋkinen
• Syllabification^(key): mo‧ni‧hen‧ki‧nen

Adjective

monihenkinen

1. multiperson (of or pertaining to more than one person)

Declension

Inflection of monihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monihenkinen	monihenkiset
genitive		monihenkisen	monihenkisten monihenkisien
partitive		monihenkistä	monihenkisiä
illative		monihenkiseen	monihenkisiin
		singular	plural
nominative		monihenkinen	monihenkiset
accusative	nom.	monihenkinen	monihenkiset
	gen.	monihenkisen
genitive		monihenkisen	monihenkisten monihenkisien
partitive		monihenkistä	monihenkisiä
inessive		monihenkisessä	monihenkisissä
elative		monihenkisestä	monihenkisistä
illative		monihenkiseen	monihenkisiin
adessive		monihenkisellä	monihenkisillä
ablative		monihenkiseltä	monihenkisiltä
allative		monihenkiselle	monihenkisille
essive		monihenkisenä	monihenkisinä
translative		monihenkiseksi	monihenkisiksi
abessive		monihenkisettä	monihenkisittä
instructive		—	monihenkisin
comitative		—	monihenkisine

Possessive forms of monihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monihenkiseni monihenkiseni accusative nom. monihenkiseni monihenkiseni gen. monihenkiseni genitive monihenkiseni monihenkisteni monihenkisieni partitive monihenkistäni monihenkisiäni inessive monihenkisessäni monihenkisissäni elative monihenkisestäni monihenkisistäni illative monihenkiseeni monihenkisiini adessive monihenkiselläni monihenkisilläni ablative monihenkiseltäni monihenkisiltäni allative monihenkiselleni monihenkisilleni essive monihenkisenäni monihenkisinäni translative monihenkisekseni monihenkisikseni abessive monihenkisettäni monihenkisittäni instructive — — comitative — monihenkisineni second-person singular possessor singular plural nominative monihenkisesi monihenkisesi accusative nom. monihenkisesi monihenkisesi gen. monihenkisesi genitive monihenkisesi monihenkistesi monihenkisiesi partitive monihenkistäsi monihenkisiäsi inessive monihenkisessäsi monihenkisissäsi elative monihenkisestäsi monihenkisistäsi illative monihenkiseesi monihenkisiisi adessive monihenkiselläsi monihenkisilläsi ablative monihenkiseltäsi monihenkisiltäsi allative monihenkisellesi monihenkisillesi essive monihenkisenäsi monihenkisinäsi translative monihenkiseksesi monihenkisiksesi abessive monihenkisettäsi monihenkisittäsi instructive — — comitative — monihenkisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monihenkisemme monihenkisemme accusative nom. monihenkisemme monihenkisemme gen. monihenkisemme genitive monihenkisemme monihenkistemme monihenkisiemme partitive monihenkistämme monihenkisiämme inessive monihenkisessämme monihenkisissämme elative monihenkisestämme monihenkisistämme illative monihenkiseemme monihenkisiimme adessive monihenkisellämme monihenkisillämme ablative monihenkiseltämme monihenkisiltämme allative monihenkisellemme monihenkisillemme essive monihenkisenämme monihenkisinämme translative monihenkiseksemme monihenkisiksemme abessive monihenkisettämme monihenkisittämme instructive — — comitative — monihenkisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monihenkisenne monihenkisenne accusative nom. monihenkisenne monihenkisenne gen. monihenkisenne genitive monihenkisenne monihenkistenne monihenkisienne partitive monihenkistänne monihenkisiänne inessive monihenkisessänne monihenkisissänne elative monihenkisestänne monihenkisistänne illative monihenkiseenne monihenkisiinne adessive monihenkisellänne monihenkisillänne ablative monihenkiseltänne monihenkisiltänne allative monihenkisellenne monihenkisillenne essive monihenkisenänne monihenkisinänne translative monihenkiseksenne monihenkisiksenne abessive monihenkisettänne monihenkisittänne instructive — — comitative — monihenkisinenne third-person possessor singular plural nominative monihenkisensä monihenkisensä accusative nom. monihenkisensä monihenkisensä gen. monihenkisensä genitive monihenkisensä monihenkistensä monihenkisiensä partitive monihenkistään monihenkistänsä monihenkisiään monihenkisiänsä inessive monihenkisessään monihenkisessänsä monihenkisissään monihenkisissänsä elative monihenkisestään monihenkisestänsä monihenkisistään monihenkisistänsä illative monihenkiseensä monihenkisiinsä adessive monihenkisellään monihenkisellänsä monihenkisillään monihenkisillänsä ablative monihenkiseltään monihenkiseltänsä monihenkisiltään monihenkisiltänsä allative monihenkiselleen monihenkisellensä monihenkisilleen monihenkisillensä essive monihenkisenään monihenkisenänsä monihenkisinään monihenkisinänsä translative monihenkisekseen monihenkiseksensä monihenkisikseen monihenkisiksensä abessive monihenkisettään monihenkisettänsä monihenkisittään monihenkisittänsä instructive — — comitative — monihenkisineen monihenkisinensä

Further reading

• “monihenkinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03