orientoitua

Finnish

Etymology 1

From orientoida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈorienˌtoi̯tuɑˣ/, [ˈo̞rie̞n̪ˌt̪o̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): o‧ri‧en‧toi‧tu‧a

Verb

orientoitua

1. (intransitive) To orientate.

Conjugation

Inflection of orientoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		orientoidun	en orientoidu	1st sing.	olen orientoitunut	en ole orientoitunut
2nd sing.		orientoidut	et orientoidu	2nd sing.	olet orientoitunut	et ole orientoitunut
3rd sing.		orientoituu	ei orientoidu	3rd sing.	on orientoitunut	ei ole orientoitunut
1st plur.		orientoidumme	emme orientoidu	1st plur.	olemme orientoituneet	emme ole orientoituneet
2nd plur.		orientoidutte	ette orientoidu	2nd plur.	olette orientoituneet	ette ole orientoituneet
3rd plur.		orientoituvat	eivät orientoidu	3rd plur.	ovat orientoituneet	eivät ole orientoituneet
passive		orientoidutaan	ei orientoiduta	passive	on orientoiduttu	ei ole orientoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		orientoiduin	en orientoitunut	1st sing.	olin orientoitunut	en ollut orientoitunut
2nd sing.		orientoiduit	et orientoitunut	2nd sing.	olit orientoitunut	et ollut orientoitunut
3rd sing.		orientoitui	ei orientoitunut	3rd sing.	oli orientoitunut	ei ollut orientoitunut
1st plur.		orientoiduimme	emme orientoituneet	1st plur.	olimme orientoituneet	emme olleet orientoituneet
2nd plur.		orientoiduitte	ette orientoituneet	2nd plur.	olitte orientoituneet	ette olleet orientoituneet
3rd plur.		orientoituivat	eivät orientoituneet	3rd plur.	olivat orientoituneet	eivät olleet orientoituneet
passive		orientoiduttiin	ei orientoiduttu	passive	oli orientoiduttu	ei ollut orientoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		orientoituisin	en orientoituisi	1st sing.	olisin orientoitunut	en olisi orientoitunut
2nd sing.		orientoituisit	et orientoituisi	2nd sing.	olisit orientoitunut	et olisi orientoitunut
3rd sing.		orientoituisi	ei orientoituisi	3rd sing.	olisi orientoitunut	ei olisi orientoitunut
1st plur.		orientoituisimme	emme orientoituisi	1st plur.	olisimme orientoituneet	emme olisi orientoituneet
2nd plur.		orientoituisitte	ette orientoituisi	2nd plur.	olisitte orientoituneet	ette olisi orientoituneet
3rd plur.		orientoituisivat	eivät orientoituisi	3rd plur.	olisivat orientoituneet	eivät olisi orientoituneet
passive		orientoiduttaisiin	ei orientoiduttaisi	passive	olisi orientoiduttu	ei olisi orientoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		orientoidu	älä orientoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		orientoitukoon	älköön orientoituko	3rd sing.	olkoon orientoitunut	älköön olko orientoitunut
1st plur.		orientoitukaamme	älkäämme orientoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		orientoitukaa	älkää orientoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		orientoitukoot	älkööt orientoituko	3rd plur.	olkoot orientoituneet	älkööt olko orientoituneet
passive		orientoiduttakoon	älköön orientoiduttako	passive	olkoon orientoiduttu	älköön olko orientoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		orientoitunen	en orientoitune	1st sing.	lienen orientoitunut	en liene orientoitunut
2nd sing.		orientoitunet	et orientoitune	2nd sing.	lienet orientoitunut	et liene orientoitunut
3rd sing.		orientoitunee	ei orientoitune	3rd sing.	lienee orientoitunut	ei liene orientoitunut
1st plur.		orientoitunemme	emme orientoitune	1st plur.	lienemme orientoituneet	emme liene orientoituneet
2nd plur.		orientoitunette	ette orientoitune	2nd plur.	lienette orientoituneet	ette liene orientoituneet
3rd plur.		orientoitunevat	eivät orientoitune	3rd plur.	lienevät orientoituneet	eivät liene orientoituneet
passive		orientoiduttaneen	ei orientoiduttane	passive	lienee orientoiduttu	ei liene orientoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		orientoitua		present	orientoituva	orientoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st orientoituakseni orientoituaksemme 2nd orientoituaksesi orientoituaksenne 3rd orientoituakseen orientoituaksensa		past	orientoitunut	orientoiduttu
2nd	inessive2	orientoituessa	orientoiduttaessa	agent3	orientoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st orientoituessani orientoituessamme 2nd orientoituessasi orientoituessanne 3rd orientoituessaan orientoituessansa		negative	orientoitumaton
	instructive	orientoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	orientoitumassa	—
	elative	orientoitumasta	—
	illative	orientoitumaan	—
	adessive	orientoitumalla	—
	abessive	orientoitumatta	—
	instructive	orientoituman	orientoiduttaman
4th4	verbal noun	orientoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st orientoitumaisillani orientoitumaisillamme 2nd orientoitumaisillasi orientoitumaisillanne 3rd orientoitumaisillaan orientoitumaisillansa

Derived terms

• orientoituminen

 

Related terms

• orientoida (transitive)

Further reading

• “orientoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈorienˌtoi̯tuɑ/, [ˈo̞rie̞n̪ˌt̪o̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): o‧ri‧en‧toi‧tu‧a

Verb

orientoitua

1. partitive singular of orientoitu