sammumaton

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsɑmːumɑton/, [ˈs̠ɑ̝mːuˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): sam‧mu‧ma‧ton

Adjective

[edit]

sammumaton

  1. unquenchable, inextinguishable

Declension

[edit]
Inflection of sammumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative sammumaton sammumattomat
genitive sammumattoman sammumattomien
partitive sammumatonta sammumattomia
illative sammumattomaan sammumattomiin
singular plural
nominative sammumaton sammumattomat
accusative nom. sammumaton sammumattomat
gen. sammumattoman
genitive sammumattoman sammumattomien
sammumatonten rare
partitive sammumatonta sammumattomia
inessive sammumattomassa sammumattomissa
elative sammumattomasta sammumattomista
illative sammumattomaan sammumattomiin
adessive sammumattomalla sammumattomilla
ablative sammumattomalta sammumattomilta
allative sammumattomalle sammumattomille
essive sammumattomana sammumattomina
translative sammumattomaksi sammumattomiksi
abessive sammumattomatta sammumattomitta
instructive sammumattomin
comitative sammumattomine
Possessive forms of sammumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative sammumattomani sammumattomani
accusative nom. sammumattomani sammumattomani
gen. sammumattomani
genitive sammumattomani sammumattomieni
sammumatonteni rare
partitive sammumatontani sammumattomiani
inessive sammumattomassani sammumattomissani
elative sammumattomastani sammumattomistani
illative sammumattomaani sammumattomiini
adessive sammumattomallani sammumattomillani
ablative sammumattomaltani sammumattomiltani
allative sammumattomalleni sammumattomilleni
essive sammumattomanani sammumattominani
translative sammumattomakseni sammumattomikseni
abessive sammumattomattani sammumattomittani
instructive
comitative sammumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sammumattomasi sammumattomasi
accusative nom. sammumattomasi sammumattomasi
gen. sammumattomasi
genitive sammumattomasi sammumattomiesi
sammumatontesi rare
partitive sammumatontasi sammumattomiasi
inessive sammumattomassasi sammumattomissasi
elative sammumattomastasi sammumattomistasi
illative sammumattomaasi sammumattomiisi
adessive sammumattomallasi sammumattomillasi
ablative sammumattomaltasi sammumattomiltasi
allative sammumattomallesi sammumattomillesi
essive sammumattomanasi sammumattominasi
translative sammumattomaksesi sammumattomiksesi
abessive sammumattomattasi sammumattomittasi
instructive
comitative sammumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sammumattomamme sammumattomamme
accusative nom. sammumattomamme sammumattomamme
gen. sammumattomamme
genitive sammumattomamme sammumattomiemme
sammumatontemme rare
partitive sammumatontamme sammumattomiamme
inessive sammumattomassamme sammumattomissamme
elative sammumattomastamme sammumattomistamme
illative sammumattomaamme sammumattomiimme
adessive sammumattomallamme sammumattomillamme
ablative sammumattomaltamme sammumattomiltamme
allative sammumattomallemme sammumattomillemme
essive sammumattomanamme sammumattominamme
translative sammumattomaksemme sammumattomiksemme
abessive sammumattomattamme sammumattomittamme
instructive
comitative sammumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sammumattomanne sammumattomanne
accusative nom. sammumattomanne sammumattomanne
gen. sammumattomanne
genitive sammumattomanne sammumattomienne
sammumatontenne rare
partitive sammumatontanne sammumattomianne
inessive sammumattomassanne sammumattomissanne
elative sammumattomastanne sammumattomistanne
illative sammumattomaanne sammumattomiinne
adessive sammumattomallanne sammumattomillanne
ablative sammumattomaltanne sammumattomiltanne
allative sammumattomallenne sammumattomillenne
essive sammumattomananne sammumattominanne
translative sammumattomaksenne sammumattomiksenne
abessive sammumattomattanne sammumattomittanne
instructive
comitative sammumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative sammumattomansa sammumattomansa
accusative nom. sammumattomansa sammumattomansa
gen. sammumattomansa
genitive sammumattomansa sammumattomiensa
sammumatontensa rare
partitive sammumatontaan
sammumatontansa
sammumattomiaan
sammumattomiansa
inessive sammumattomassaan
sammumattomassansa
sammumattomissaan
sammumattomissansa
elative sammumattomastaan
sammumattomastansa
sammumattomistaan
sammumattomistansa
illative sammumattomaansa sammumattomiinsa
adessive sammumattomallaan
sammumattomallansa
sammumattomillaan
sammumattomillansa
ablative sammumattomaltaan
sammumattomaltansa
sammumattomiltaan
sammumattomiltansa
allative sammumattomalleen
sammumattomallensa
sammumattomilleen
sammumattomillensa
essive sammumattomanaan
sammumattomanansa
sammumattominaan
sammumattominansa
translative sammumattomakseen
sammumattomaksensa
sammumattomikseen
sammumattomiksensa
abessive sammumattomattaan
sammumattomattansa
sammumattomittaan
sammumattomittansa
instructive
comitative sammumattomineen
sammumattominensa

Derived terms

[edit]

Participle

[edit]

sammumaton

  1. negative participle of sammua

Further reading

[edit]