vingertää

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vingertädäk. Cognates include Finnish vingertää and Estonian vingerdada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiŋɡertæː/, [ˈʋiŋɡərtæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiŋɡertæː/, [ˈʋiŋɡ̊e̞rd̥æː]
• Rhymes: -iŋɡertæː
• Hyphenation: vin‧ger‧tää

Verb

vingertää

1. (intransitive) to squirm, writhe

Conjugation

Conjugation of vingertää (type 3/kyntää, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingerrän	en vingerrä	1st singular	oon vingertänt, oon vingertänyt	en oo vingertänt, en oo vingertänyt
2nd singular	vingerrät	et vingerrä	2nd singular	oot vingertänt, oot vingertänyt	et oo vingertänt, et oo vingertänyt
3rd singular	vingertää	ei vingerrä	3rd singular	ono vingertänt, ono vingertänyt	ei oo vingertänt, ei oo vingertänyt
1st plural	vingerrämmä	emmä vingerrä	1st plural	oomma vingertänneet	emmä oo vingertänneet
2nd plural	vingerrättä	että vingerrä	2nd plural	ootta vingertänneet	että oo vingertänneet
3rd plural	vingertäät1), vingertävät2), vingerrettää	evät vingerrä, ei vingerretä	3rd plural	ovat vingertänneet	evät oo vingertänneet, ei oo vingerretty
impersonal	vingerrettää	ei vingerretä	impersonal	ono vingerretty	ei oo vingerretty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingersin	en vingertänt, en vingertänyt	1st singular	olin vingertänt, olin vingertänyt	en olt vingertänt, en olt vingertänyt
2nd singular	vingersit	et vingertänt, et vingertänyt	2nd singular	olit vingertänt, olit vingertänyt	et olt vingertänt, et olt vingertänyt
3rd singular	vingersi	ei vingertänt, ei vingertänyt	3rd singular	oli vingertänt, oli vingertänyt	ei olt vingertänt, ei olt vingertänyt
1st plural	vingersimmä	emmä vingertänneet	1st plural	olimma vingertänneet	emmä olleet vingertänneet
2nd plural	vingersittä	että vingertänneet	2nd plural	olitta vingertänneet	että olleet vingertänneet
3rd plural	vingersiit1), vingersivät2), vingerrettii	evät vingertänneet, ei vingerretty	3rd plural	olivat vingertänneet	evät olleet vingertänneet, ei olt vingerretty
impersonal	vingerrettii	ei vingerretty	impersonal	oli vingerretty	ei olt vingerretty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingertäisin	en vingertäis	1st singular	olisin vingertänt, olisin vingertänyt	en olis vingertänt, en olis vingertänyt
2nd singular	vingertäisit, vingertäist1)	et vingertäis	2nd singular	olisit vingertänt, olisit vingertänyt	et olis vingertänt, et olis vingertänyt
3rd singular	vingertäis	ei vingertäis	3rd singular	olis vingertänt, olis vingertänyt	ei olis vingertänt, ei olis vingertänyt
1st plural	vingertäisimmä	emmä vingertäis	1st plural	olisimma vingertänneet	emmä olis vingertänneet
2nd plural	vingertäisittä	että vingertäis	2nd plural	olisitta vingertänneet	että olis vingertänneet
3rd plural	vingertäisiit1), vingertäisivät2), vingerrettäis	evät vingertäis, ei vingerrettäis	3rd plural	olisivat vingertänneet	evät olis vingertänneet, ei olis vingerretty
impersonal	vingerrettäis	ei vingerrettäis	impersonal	olis vingerretty	ei olis vingerretty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vingerrä	elä vingerrä	2nd singular	oo vingertänt, oo vingertänyt	elä oo vingertänt, elä oo vingertänyt
3rd singular	vingertäkköö	elköö vingertäkö	3rd singular	olkoo vingertänt, olkoo vingertänyt	elköö olko vingertänt, elköö olko vingertänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vingertäkkää	elkää vingertäkö	2nd plural	olkaa vingertänneet	elkää olko vingertänneet
3rd plural	vingertäkkööt	elkööt vingertäkö, elköö vingerrettäkö	3rd plural	olkoot vingertänneet	elkööt olko vingertänneet, elköö olko vingerretty
impersonal	vingerrettäköö	elköö vingerrettäkö	impersonal	olkoo vingerretty	elköö olko vingerretty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vingertänen	en vingertäne
2nd singular	vingertänet	et vingertäne
3rd singular	vingertännöö	ei vingertäne
1st plural	vingertänemmä	emmä vingertäne
2nd plural	vingertänettä	että vingertäne
3rd plural	vingertännööt	evät vingertäne, ei vingerrettäne
impersonal	vingerrettänöö	ei vingerrettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vingertää	present	vingertävä	vingerrettävä
2nd	inessive	vingertäes	past	vingertänt, vingertänyt	vingerretty
	instructive	vingertäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vingertäkkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vingertämmää
	inessive	vingertämäs
	elative	vingertämäst
	abessive	vingertämätä
4th	nominative	vingertämiin
	partitive	vingertämistä, vingertämist

Derived terms

• vingerrellä

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668