kaiku
Jump to navigation
Jump to search
Finnish[edit]
Etymology[edit]
Pronunciation[edit]
Noun[edit]
kaiku
Declension[edit]
Inflection of kaiku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | kaiku | kaiut | ||
genitive | kaiun | kaikujen | ||
partitive | kaikua | kaikuja | ||
illative | kaikuun | kaikuihin | ||
singular | plural | |||
nominative | kaiku | kaiut | ||
accusative | nom. | kaiku | kaiut | |
gen. | kaiun | |||
genitive | kaiun | kaikujen | ||
partitive | kaikua | kaikuja | ||
inessive | kaiussa | kaiuissa | ||
elative | kaiusta | kaiuista | ||
illative | kaikuun | kaikuihin | ||
adessive | kaiulla | kaiuilla | ||
ablative | kaiulta | kaiuilta | ||
allative | kaiulle | kaiuille | ||
essive | kaikuna | kaikuina | ||
translative | kaiuksi | kaiuiksi | ||
abessive | kaiutta | kaiuitta | ||
instructive | — | kaiuin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms[edit]
compounds
Further reading[edit]
- “kaiku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02