muuttumiin

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

muuttumiin

  1. Fourth infinitive of muuttua

Noun

[edit]

muuttumiin

  1. change, changing
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:
      Tämä vokaloin muuttumiin pitemmäks tali lyhhyemmäks rippuu siint positsiast, mihe vokala joutuu, rippuu sanan toisist äänist.
      This change of the vowels into longer or shorter depends on the position, where the vowel appears, depends on the other sounds of the word.

Declension

[edit]
Declension of muuttumiin (type 1/jokahiin, no gradation)
singular plural
nominative muuttumiin muuttumiset
genitive muuttumisen muuttumissiin
partitive muuttumista, muuttumist muuttumissia
illative muuttumissee muuttumissii
inessive muuttumises muuttumisis
elative muuttumisest muuttumisist
allative muuttumiselle muuttumisille
adessive muuttumisel muuttumisil
ablative muuttumiselt muuttumisilt
translative muuttumiseks muuttumisiks
essive muuttumisenna, muuttumisseen muuttumisinna, muuttumissiin
exessive1) muuttumisent muuttumisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.