paskain

Finnish

Noun

paskain

1. genitive plural of paska

Ingrian

Etymology

From paska (“diarrhoea”) +‎ -in. Akin to Finnish paskainen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑskɑi̯ne/, [ˈpɑs̠kəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑskɑi̯n/, [ˈpɑʃkɑi̯n]
• Rhymes: -ɑskɑi̯n
• Hyphenation: pas‧kain

Adjective

paskain (comparative paskaisemp)

1. filthy
   • 1962, Ruben Nirvi, “Soikkolan inkeroisten kansantietoutta [Folk knowledge of the Soikkola Izhorians]”, in Virittäjä, volume 66, number 4, page 401:

     Paskain hammas pois, uus hammas siijaa kasvaa.

     The filthy tooth away, a new tooth grows in [its] place.

     (Note: The spelling has been normalised in accordance with the literary Ingrian language.)

Declension

Declension of paskain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	paskain	paskaiset
genitive	paskaisen	paskaisiin
partitive	paskaista, paskaist	paskaisia
illative	paskaisee	paskaisii
inessive	paskaisees	paskaisiis
elative	paskaisest	paskaisist
allative	paskaiselle	paskaisille
adessive	paskaiseel	paskaisiil
ablative	paskaiselt	paskaisilt
translative	paskaiseks	paskaisiks
essive	paskaisenna, paskaiseen	paskaisinna, paskaisiin
exessive1)	paskaisent	paskaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.