suvaittu

Finnish

Participle

suvaittu

1. past passive participle of suvaita

Declension

Inflection of suvaittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		suvaittu	suvaitut
genitive		suvaitun	suvaittujen
partitive		suvaittua	suvaittuja
illative		suvaittuun	suvaittuihin
		singular	plural
nominative		suvaittu	suvaitut
accusative	nom.	suvaittu	suvaitut
	gen.	suvaitun
genitive		suvaitun	suvaittujen
partitive		suvaittua	suvaittuja
inessive		suvaitussa	suvaituissa
elative		suvaitusta	suvaituista
illative		suvaittuun	suvaittuihin
adessive		suvaitulla	suvaituilla
ablative		suvaitulta	suvaituilta
allative		suvaitulle	suvaituille
essive		suvaittuna	suvaittuina
translative		suvaituksi	suvaituiksi
abessive		suvaitutta	suvaituitta
instructive		—	suvaituin
comitative		—	suvaittuine

Possessive forms of suvaittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative suvaittuni suvaittuni accusative nom. suvaittuni suvaittuni gen. suvaittuni genitive suvaittuni suvaittujeni partitive suvaittuani suvaittujani inessive suvaitussani suvaituissani elative suvaitustani suvaituistani illative suvaittuuni suvaittuihini adessive suvaitullani suvaituillani ablative suvaitultani suvaituiltani allative suvaitulleni suvaituilleni essive suvaittunani suvaittuinani translative suvaitukseni suvaituikseni abessive suvaituttani suvaituittani instructive — — comitative — suvaittuineni second-person singular possessor singular plural nominative suvaittusi suvaittusi accusative nom. suvaittusi suvaittusi gen. suvaittusi genitive suvaittusi suvaittujesi partitive suvaittuasi suvaittujasi inessive suvaitussasi suvaituissasi elative suvaitustasi suvaituistasi illative suvaittuusi suvaittuihisi adessive suvaitullasi suvaituillasi ablative suvaitultasi suvaituiltasi allative suvaitullesi suvaituillesi essive suvaittunasi suvaittuinasi translative suvaituksesi suvaituiksesi abessive suvaituttasi suvaituittasi instructive — — comitative — suvaittuinesi first-person plural possessor singular plural nominative suvaittumme suvaittumme accusative nom. suvaittumme suvaittumme gen. suvaittumme genitive suvaittumme suvaittujemme partitive suvaittuamme suvaittujamme inessive suvaitussamme suvaituissamme elative suvaitustamme suvaituistamme illative suvaittuumme suvaittuihimme adessive suvaitullamme suvaituillamme ablative suvaitultamme suvaituiltamme allative suvaitullemme suvaituillemme essive suvaittunamme suvaittuinamme translative suvaituksemme suvaituiksemme abessive suvaituttamme suvaituittamme instructive — — comitative — suvaittuinemme second-person plural possessor singular plural nominative suvaittunne suvaittunne accusative nom. suvaittunne suvaittunne gen. suvaittunne genitive suvaittunne suvaittujenne partitive suvaittuanne suvaittujanne inessive suvaitussanne suvaituissanne elative suvaitustanne suvaituistanne illative suvaittuunne suvaittuihinne adessive suvaitullanne suvaituillanne ablative suvaitultanne suvaituiltanne allative suvaitullenne suvaituillenne essive suvaittunanne suvaittuinanne translative suvaituksenne suvaituiksenne abessive suvaituttanne suvaituittanne instructive — — comitative — suvaittuinenne third-person possessor singular plural nominative suvaittunsa suvaittunsa accusative nom. suvaittunsa suvaittunsa gen. suvaittunsa genitive suvaittunsa suvaittujensa partitive suvaittuaan suvaittuansa suvaittujaan suvaittujansa inessive suvaitussaan suvaitussansa suvaituissaan suvaituissansa elative suvaitustaan suvaitustansa suvaituistaan suvaituistansa illative suvaittuunsa suvaittuihinsa adessive suvaitullaan suvaitullansa suvaituillaan suvaituillansa ablative suvaitultaan suvaitultansa suvaituiltaan suvaituiltansa allative suvaitulleen suvaitullensa suvaituilleen suvaituillensa essive suvaittunaan suvaittunansa suvaittuinaan suvaittuinansa translative suvaitukseen suvaituksensa suvaituikseen suvaituiksensa abessive suvaituttaan suvaituttansa suvaituittaan suvaituittansa instructive — — comitative — suvaittuineen suvaittuinensa

Anagrams

• taivutus