dissosioitua

Finnish

Etymology

dissosioida +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdisːosioi̯tuɑˣ/, [ˈdis̠ːo̞s̠iˌo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): dis‧so‧si‧oi‧tu‧a

Verb

dissosioitua

1. (intransitive) to be dissociated

Conjugation

Inflection of dissosioitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissosioidun	en dissosioidu	1st sing.	olen dissosioitunut	en ole dissosioitunut
2nd sing.		dissosioidut	et dissosioidu	2nd sing.	olet dissosioitunut	et ole dissosioitunut
3rd sing.		dissosioituu	ei dissosioidu	3rd sing.	on dissosioitunut	ei ole dissosioitunut
1st plur.		dissosioidumme	emme dissosioidu	1st plur.	olemme dissosioituneet	emme ole dissosioituneet
2nd plur.		dissosioidutte	ette dissosioidu	2nd plur.	olette dissosioituneet	ette ole dissosioituneet
3rd plur.		dissosioituvat	eivät dissosioidu	3rd plur.	ovat dissosioituneet	eivät ole dissosioituneet
passive		dissosioidutaan	ei dissosioiduta	passive	on dissosioiduttu	ei ole dissosioiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissosioiduin	en dissosioitunut	1st sing.	olin dissosioitunut	en ollut dissosioitunut
2nd sing.		dissosioiduit	et dissosioitunut	2nd sing.	olit dissosioitunut	et ollut dissosioitunut
3rd sing.		dissosioitui	ei dissosioitunut	3rd sing.	oli dissosioitunut	ei ollut dissosioitunut
1st plur.		dissosioiduimme	emme dissosioituneet	1st plur.	olimme dissosioituneet	emme olleet dissosioituneet
2nd plur.		dissosioiduitte	ette dissosioituneet	2nd plur.	olitte dissosioituneet	ette olleet dissosioituneet
3rd plur.		dissosioituivat	eivät dissosioituneet	3rd plur.	olivat dissosioituneet	eivät olleet dissosioituneet
passive		dissosioiduttiin	ei dissosioiduttu	passive	oli dissosioiduttu	ei ollut dissosioiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissosioituisin	en dissosioituisi	1st sing.	olisin dissosioitunut	en olisi dissosioitunut
2nd sing.		dissosioituisit	et dissosioituisi	2nd sing.	olisit dissosioitunut	et olisi dissosioitunut
3rd sing.		dissosioituisi	ei dissosioituisi	3rd sing.	olisi dissosioitunut	ei olisi dissosioitunut
1st plur.		dissosioituisimme	emme dissosioituisi	1st plur.	olisimme dissosioituneet	emme olisi dissosioituneet
2nd plur.		dissosioituisitte	ette dissosioituisi	2nd plur.	olisitte dissosioituneet	ette olisi dissosioituneet
3rd plur.		dissosioituisivat	eivät dissosioituisi	3rd plur.	olisivat dissosioituneet	eivät olisi dissosioituneet
passive		dissosioiduttaisiin	ei dissosioiduttaisi	passive	olisi dissosioiduttu	ei olisi dissosioiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		dissosioidu	älä dissosioidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		dissosioitukoon	älköön dissosioituko	3rd sing.	olkoon dissosioitunut	älköön olko dissosioitunut
1st plur.		dissosioitukaamme	älkäämme dissosioituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		dissosioitukaa	älkää dissosioituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		dissosioitukoot	älkööt dissosioituko	3rd plur.	olkoot dissosioituneet	älkööt olko dissosioituneet
passive		dissosioiduttakoon	älköön dissosioiduttako	passive	olkoon dissosioiduttu	älköön olko dissosioiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissosioitunen	en dissosioitune	1st sing.	lienen dissosioitunut	en liene dissosioitunut
2nd sing.		dissosioitunet	et dissosioitune	2nd sing.	lienet dissosioitunut	et liene dissosioitunut
3rd sing.		dissosioitunee	ei dissosioitune	3rd sing.	lienee dissosioitunut	ei liene dissosioitunut
1st plur.		dissosioitunemme	emme dissosioitune	1st plur.	lienemme dissosioituneet	emme liene dissosioituneet
2nd plur.		dissosioitunette	ette dissosioitune	2nd plur.	lienette dissosioituneet	ette liene dissosioituneet
3rd plur.		dissosioitunevat	eivät dissosioitune	3rd plur.	lienevät dissosioituneet	eivät liene dissosioituneet
passive		dissosioiduttaneen	ei dissosioiduttane	passive	lienee dissosioiduttu	ei liene dissosioiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		dissosioitua		present	dissosioituva	dissosioiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissosioituakseni dissosioituaksemme 2nd dissosioituaksesi dissosioituaksenne 3rd dissosioituakseen dissosioituaksensa		past	dissosioitunut	dissosioiduttu
2nd	inessive2	dissosioituessa	dissosioiduttaessa	agent3	dissosioituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissosioituessani dissosioituessamme 2nd dissosioituessasi dissosioituessanne 3rd dissosioituessaan dissosioituessansa		negative	dissosioitumaton
	instructive	dissosioituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	dissosioitumassa	—
	elative	dissosioitumasta	—
	illative	dissosioitumaan	—
	adessive	dissosioitumalla	—
	abessive	dissosioitumatta	—
	instructive	dissosioituman	dissosioiduttaman
4th4	verbal noun	dissosioituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissosioitumaisillani dissosioitumaisillamme 2nd dissosioitumaisillasi dissosioitumaisillanne 3rd dissosioitumaisillaan dissosioitumaisillansa

Anagrams

• assosioiduit