korvalehti

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

korva (ear) +‎ lehti (leaf)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkorʋɑˌlehti/, [ˈko̞rʋɑ̝ˌle̞ht̪i]
  • Rhymes: -ehti
  • Syllabification(key): kor‧va‧leh‧ti

Noun

[edit]

korvalehti

  1. (anatomy) auricle, pinna (external, visible part of ear)

Declension

[edit]
Inflection of korvalehti (Kotus type 7*F/ovi, t-d gradation)
nominative korvalehti korvalehdet
genitive korvalehden korvalehtien
partitive korvalehteä korvalehtiä
illative korvalehteen korvalehtiin
singular plural
nominative korvalehti korvalehdet
accusative nom. korvalehti korvalehdet
gen. korvalehden
genitive korvalehden korvalehtien
partitive korvalehteä korvalehtiä
inessive korvalehdessä korvalehdissä
elative korvalehdestä korvalehdistä
illative korvalehteen korvalehtiin
adessive korvalehdellä korvalehdillä
ablative korvalehdeltä korvalehdiltä
allative korvalehdelle korvalehdille
essive korvalehtenä korvalehtinä
translative korvalehdeksi korvalehdiksi
abessive korvalehdettä korvalehdittä
instructive korvalehdin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korvalehti (Kotus type 7*F/ovi, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative korvalehteni korvalehteni
accusative nom. korvalehteni korvalehteni
gen. korvalehteni
genitive korvalehteni korvalehtieni
partitive korvalehteäni korvalehtiäni
inessive korvalehdessäni korvalehdissäni
elative korvalehdestäni korvalehdistäni
illative korvalehteeni korvalehtiini
adessive korvalehdelläni korvalehdilläni
ablative korvalehdeltäni korvalehdiltäni
allative korvalehdelleni korvalehdilleni
essive korvalehtenäni korvalehtinäni
translative korvalehdekseni korvalehdikseni
abessive korvalehdettäni korvalehdittäni
instructive
comitative korvalehtineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative korvalehtesi korvalehtesi
accusative nom. korvalehtesi korvalehtesi
gen. korvalehtesi
genitive korvalehtesi korvalehtiesi
partitive korvalehteäsi korvalehtiäsi
inessive korvalehdessäsi korvalehdissäsi
elative korvalehdestäsi korvalehdistäsi
illative korvalehteesi korvalehtiisi
adessive korvalehdelläsi korvalehdilläsi
ablative korvalehdeltäsi korvalehdiltäsi
allative korvalehdellesi korvalehdillesi
essive korvalehtenäsi korvalehtinäsi
translative korvalehdeksesi korvalehdiksesi
abessive korvalehdettäsi korvalehdittäsi
instructive
comitative korvalehtinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative korvalehtemme korvalehtemme
accusative nom. korvalehtemme korvalehtemme
gen. korvalehtemme
genitive korvalehtemme korvalehtiemme
partitive korvalehteämme korvalehtiämme
inessive korvalehdessämme korvalehdissämme
elative korvalehdestämme korvalehdistämme
illative korvalehteemme korvalehtiimme
adessive korvalehdellämme korvalehdillämme
ablative korvalehdeltämme korvalehdiltämme
allative korvalehdellemme korvalehdillemme
essive korvalehtenämme korvalehtinämme
translative korvalehdeksemme korvalehdiksemme
abessive korvalehdettämme korvalehdittämme
instructive
comitative korvalehtinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative korvalehtenne korvalehtenne
accusative nom. korvalehtenne korvalehtenne
gen. korvalehtenne
genitive korvalehtenne korvalehtienne
partitive korvalehteänne korvalehtiänne
inessive korvalehdessänne korvalehdissänne
elative korvalehdestänne korvalehdistänne
illative korvalehteenne korvalehtiinne
adessive korvalehdellänne korvalehdillänne
ablative korvalehdeltänne korvalehdiltänne
allative korvalehdellenne korvalehdillenne
essive korvalehtenänne korvalehtinänne
translative korvalehdeksenne korvalehdiksenne
abessive korvalehdettänne korvalehdittänne
instructive
comitative korvalehtinenne
third-person possessor
singular plural
nominative korvalehtensä korvalehtensä
accusative nom. korvalehtensä korvalehtensä
gen. korvalehtensä
genitive korvalehtensä korvalehtiensä
partitive korvalehteään
korvalehteänsä
korvalehtiään
korvalehtiänsä
inessive korvalehdessään
korvalehdessänsä
korvalehdissään
korvalehdissänsä
elative korvalehdestään
korvalehdestänsä
korvalehdistään
korvalehdistänsä
illative korvalehteensä korvalehtiinsä
adessive korvalehdellään
korvalehdellänsä
korvalehdillään
korvalehdillänsä
ablative korvalehdeltään
korvalehdeltänsä
korvalehdiltään
korvalehdiltänsä
allative korvalehdelleen
korvalehdellensä
korvalehdilleen
korvalehdillensä
essive korvalehtenään
korvalehtenänsä
korvalehtinään
korvalehtinänsä
translative korvalehdekseen
korvalehdeksensä
korvalehdikseen
korvalehdiksensä
abessive korvalehdettään
korvalehdettänsä
korvalehdittään
korvalehdittänsä
instructive
comitative korvalehtineen
korvalehtinensä

See also

[edit]

Further reading

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From korva (ear) +‎ lehti (leaf).

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

korvalehti

  1. auricle (visible part of the ear)
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 101:
      Se, mitä kutsutaa korvaks, ono vaa korvan ulkoosa — korvalehti, kummast männöö kuulohodu, korvan sissee.
      That, what is called the ear, is just the outside part of the ear — the auricle, from which the ear canal stretches, into the ear.

Declension

[edit]
Declension of korvalehti (type 5/lehti, t- gradation)
singular plural
nominative korvalehti korvalehet
genitive korvalehen korvalehtiin, korvalehtiloin
partitive korvalehtia korvalehtija, korvalehtiloja
illative korvalehtee korvalehtii, korvalehtiloihe
inessive korvalehes korvalehis, korvalehtilois
elative korvalehest korvalehist, korvalehtiloist
allative korvalehelle korvalehille, korvalehtiloille
adessive korvalehel korvalehil, korvalehtiloil
ablative korvalehelt korvalehilt, korvalehtiloilt
translative korvaleheks korvalehiks, korvalehtiloiks
essive korvalehtenna, korvalehteen korvalehtinna, korvalehtiloinna, korvalehtiin, korvalehtiloin
exessive1) korvalehtent korvalehtint, korvalehtiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 196