kyns

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *künci. Cognates include Finnish kynsi and Estonian küüs.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kyns

  1. nail, claw

Declension

[edit]
Declension of kyns (type 5/vesi, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kyns kynnet
genitive kynnen kynsiin, kynsilöin
partitive kynttä kynsiä, kynsilöjä
illative kyntee kynsii, kynsilöihe
inessive kynnees kynsiis, kynsilöis
elative kynnest kynsist, kynsilöist
allative kynnelle kynsille, kynsilöille
adessive kynneel kynsiil, kynsilöil
ablative kynnelt kynsilt, kynsilöilt
translative kynneks kynsiks, kynsilöiks
essive kynteennä, kynteen kynsiinnä, kynsilöinnä, kynsiin, kynsilöin
exessive1) kyntent kynsint, kynsilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 231

Old Norse

[edit]

Noun

[edit]

kyns

  1. genitive singular of kyn