opetteleminen

Finnish

Etymology

opetella +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈopetːeleminen/, [ˈo̞pe̞t̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): o‧pet‧te‧le‧mi‧nen

Noun

opetteleminen

1. verbal noun of opetella
   1. (gradually) learning (to do something, etc.)

Declension

Inflection of opetteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		opetteleminen	opettelemiset
genitive		opettelemisen	opettelemisten opettelemisien
partitive		opettelemista	opettelemisia
illative		opettelemiseen	opettelemisiin
		singular	plural
nominative		opetteleminen	opettelemiset
accusative	nom.	opetteleminen	opettelemiset
	gen.	opettelemisen
genitive		opettelemisen	opettelemisten opettelemisien
partitive		opettelemista	opettelemisia
inessive		opettelemisessa	opettelemisissa
elative		opettelemisesta	opettelemisista
illative		opettelemiseen	opettelemisiin
adessive		opettelemisella	opettelemisilla
ablative		opettelemiselta	opettelemisilta
allative		opettelemiselle	opettelemisille
essive		opettelemisena	opettelemisina
translative		opettelemiseksi	opettelemisiksi
abessive		opettelemisetta	opettelemisitta
instructive		—	opettelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of opetteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative opettelemiseni opettelemiseni accusative nom. opettelemiseni opettelemiseni gen. opettelemiseni genitive opettelemiseni opettelemisteni opettelemisieni partitive opettelemistani opettelemisiani inessive opettelemisessani opettelemisissani elative opettelemisestani opettelemisistani illative opettelemiseeni opettelemisiini adessive opettelemisellani opettelemisillani ablative opettelemiseltani opettelemisiltani allative opettelemiselleni opettelemisilleni essive opettelemisenani opettelemisinani translative opettelemisekseni opettelemisikseni abessive opettelemisettani opettelemisittani instructive — — comitative — opettelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative opettelemisesi opettelemisesi accusative nom. opettelemisesi opettelemisesi gen. opettelemisesi genitive opettelemisesi opettelemistesi opettelemisiesi partitive opettelemistasi opettelemisiasi inessive opettelemisessasi opettelemisissasi elative opettelemisestasi opettelemisistasi illative opettelemiseesi opettelemisiisi adessive opettelemisellasi opettelemisillasi ablative opettelemiseltasi opettelemisiltasi allative opettelemisellesi opettelemisillesi essive opettelemisenasi opettelemisinasi translative opettelemiseksesi opettelemisiksesi abessive opettelemisettasi opettelemisittasi instructive — — comitative — opettelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative opettelemisemme opettelemisemme accusative nom. opettelemisemme opettelemisemme gen. opettelemisemme genitive opettelemisemme opettelemistemme opettelemisiemme partitive opettelemistamme opettelemisiamme inessive opettelemisessamme opettelemisissamme elative opettelemisestamme opettelemisistamme illative opettelemiseemme opettelemisiimme adessive opettelemisellamme opettelemisillamme ablative opettelemiseltamme opettelemisiltamme allative opettelemisellemme opettelemisillemme essive opettelemisenamme opettelemisinamme translative opettelemiseksemme opettelemisiksemme abessive opettelemisettamme opettelemisittamme instructive — — comitative — opettelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative opettelemisenne opettelemisenne accusative nom. opettelemisenne opettelemisenne gen. opettelemisenne genitive opettelemisenne opettelemistenne opettelemisienne partitive opettelemistanne opettelemisianne inessive opettelemisessanne opettelemisissanne elative opettelemisestanne opettelemisistanne illative opettelemiseenne opettelemisiinne adessive opettelemisellanne opettelemisillanne ablative opettelemiseltanne opettelemisiltanne allative opettelemisellenne opettelemisillenne essive opettelemisenanne opettelemisinanne translative opettelemiseksenne opettelemisiksenne abessive opettelemisettanne opettelemisittanne instructive — — comitative — opettelemisinenne third-person possessor singular plural nominative opettelemisensa opettelemisensa accusative nom. opettelemisensa opettelemisensa gen. opettelemisensa genitive opettelemisensa opettelemistensa opettelemisiensa partitive opettelemistaan opettelemistansa opettelemisiaan opettelemisiansa inessive opettelemisessaan opettelemisessansa opettelemisissaan opettelemisissansa elative opettelemisestaan opettelemisestansa opettelemisistaan opettelemisistansa illative opettelemiseensa opettelemisiinsa adessive opettelemisellaan opettelemisellansa opettelemisillaan opettelemisillansa ablative opettelemiseltaan opettelemiseltansa opettelemisiltaan opettelemisiltansa allative opettelemiselleen opettelemisellensa opettelemisilleen opettelemisillensa essive opettelemisenaan opettelemisenansa opettelemisinaan opettelemisinansa translative opettelemisekseen opettelemiseksensa opettelemisikseen opettelemisiksensa abessive opettelemisettaan opettelemisettansa opettelemisittaan opettelemisittansa instructive — — comitative — opettelemisineen opettelemisinensa