solutus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

soluttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsolutus/, [ˈs̠o̞lut̪us̠]
  • Rhymes: -olutus
  • Syllabification(key): so‧lu‧tus

Noun

[edit]

solutus

  1. the act of putting something somewhere inconspicuously
  2. infiltration, the act of infiltrating

Declension

[edit]
Inflection of solutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative solutus solutukset
genitive solutuksen solutusten
solutuksien
partitive solutusta solutuksia
illative solutukseen solutuksiin
singular plural
nominative solutus solutukset
accusative nom. solutus solutukset
gen. solutuksen
genitive solutuksen solutusten
solutuksien
partitive solutusta solutuksia
inessive solutuksessa solutuksissa
elative solutuksesta solutuksista
illative solutukseen solutuksiin
adessive solutuksella solutuksilla
ablative solutukselta solutuksilta
allative solutukselle solutuksille
essive solutuksena solutuksina
translative solutukseksi solutuksiksi
abessive solutuksetta solutuksitta
instructive solutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of solutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative solutukseni solutukseni
accusative nom. solutukseni solutukseni
gen. solutukseni
genitive solutukseni solutusteni
solutuksieni
partitive solutustani solutuksiani
inessive solutuksessani solutuksissani
elative solutuksestani solutuksistani
illative solutukseeni solutuksiini
adessive solutuksellani solutuksillani
ablative solutukseltani solutuksiltani
allative solutukselleni solutuksilleni
essive solutuksenani solutuksinani
translative solutuksekseni solutuksikseni
abessive solutuksettani solutuksittani
instructive
comitative solutuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative solutuksesi solutuksesi
accusative nom. solutuksesi solutuksesi
gen. solutuksesi
genitive solutuksesi solutustesi
solutuksiesi
partitive solutustasi solutuksiasi
inessive solutuksessasi solutuksissasi
elative solutuksestasi solutuksistasi
illative solutukseesi solutuksiisi
adessive solutuksellasi solutuksillasi
ablative solutukseltasi solutuksiltasi
allative solutuksellesi solutuksillesi
essive solutuksenasi solutuksinasi
translative solutukseksesi solutuksiksesi
abessive solutuksettasi solutuksittasi
instructive
comitative solutuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative solutuksemme solutuksemme
accusative nom. solutuksemme solutuksemme
gen. solutuksemme
genitive solutuksemme solutustemme
solutuksiemme
partitive solutustamme solutuksiamme
inessive solutuksessamme solutuksissamme
elative solutuksestamme solutuksistamme
illative solutukseemme solutuksiimme
adessive solutuksellamme solutuksillamme
ablative solutukseltamme solutuksiltamme
allative solutuksellemme solutuksillemme
essive solutuksenamme solutuksinamme
translative solutukseksemme solutuksiksemme
abessive solutuksettamme solutuksittamme
instructive
comitative solutuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative solutuksenne solutuksenne
accusative nom. solutuksenne solutuksenne
gen. solutuksenne
genitive solutuksenne solutustenne
solutuksienne
partitive solutustanne solutuksianne
inessive solutuksessanne solutuksissanne
elative solutuksestanne solutuksistanne
illative solutukseenne solutuksiinne
adessive solutuksellanne solutuksillanne
ablative solutukseltanne solutuksiltanne
allative solutuksellenne solutuksillenne
essive solutuksenanne solutuksinanne
translative solutukseksenne solutuksiksenne
abessive solutuksettanne solutuksittanne
instructive
comitative solutuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative solutuksensa solutuksensa
accusative nom. solutuksensa solutuksensa
gen. solutuksensa
genitive solutuksensa solutustensa
solutuksiensa
partitive solutustaan
solutustansa
solutuksiaan
solutuksiansa
inessive solutuksessaan
solutuksessansa
solutuksissaan
solutuksissansa
elative solutuksestaan
solutuksestansa
solutuksistaan
solutuksistansa
illative solutukseensa solutuksiinsa
adessive solutuksellaan
solutuksellansa
solutuksillaan
solutuksillansa
ablative solutukseltaan
solutukseltansa
solutuksiltaan
solutuksiltansa
allative solutukselleen
solutuksellensa
solutuksilleen
solutuksillensa
essive solutuksenaan
solutuksenansa
solutuksinaan
solutuksinansa
translative solutuksekseen
solutukseksensa
solutuksikseen
solutuksiksensa
abessive solutuksettaan
solutuksettansa
solutuksittaan
solutuksittansa
instructive
comitative solutuksineen
solutuksinensa

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Latin

[edit]

Etymology

[edit]

Perfect passive participle of solvō

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

solūtus (feminine solūta, neuter solūtum, comparative solutior, superlative solutissimus); first/second-declension adjective

  1. unbound, released
  2. free, at large
  3. acquitted, absolved, cleansed
    Synonyms: līber, expers, immūnis

Declension

[edit]

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative solūtus solūta solūtum solūtī solūtae solūta
Genitive solūtī solūtae solūtī solūtōrum solūtārum solūtōrum
Dative solūtō solūtō solūtīs
Accusative solūtum solūtam solūtum solūtōs solūtās solūta
Ablative solūtō solūtā solūtō solūtīs
Vocative solūte solūta solūtum solūtī solūtae solūta

Descendants

[edit]
  • Catalan: solt, solut (borrowing)
  • French: soluté (borrowing)
  • Galician: solto
  • English: solute (borrowing)
  • Italian: solto, soluto (borrowing)
  • Portuguese: solto, soluto (borrowing)
  • Sardinian: assoltu
  • Spanish: suelto, soluto (borrowing)

References

[edit]
  • solutus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • solutus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • solutus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
  • solutus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
  • Carl Meißner, Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book[2], London: Macmillan and Co.
    • to be never at a loss for something to say: solutum et expeditum esse ad dicendum
    • prose: oratio soluta (not prosa) or simply oratio
    • with close ranks; with ranks in disorder: confertis, solutis ordinibus