staraittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian стараться (staratʹsja).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈstɑrɑi̯tːɑː/, [ˈs̠tɑrɑi̯tːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈstɑrɑi̯tːɑː/, [ˈʃtɑrˑɑi̯tːɑː]
• Rhymes: -ɑrɑi̯tːɑː
• Hyphenation: sta‧rait‧taa

Verb

staraittaa

1. (intransitive) to apply oneself; to do one's best

Conjugation

Conjugation of staraittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	staraitan	en staraita	1st singular	oon staraittant, oon staraittanut	en oo staraittant, en oo staraittanut
2nd singular	staraitat	et staraita	2nd singular	oot staraittant, oot staraittanut	et oo staraittant, et oo staraittanut
3rd singular	staraittaa	ei staraita	3rd singular	ono staraittant, ono staraittanut	ei oo staraittant, ei oo staraittanut
1st plural	staraitamma	emmä staraita	1st plural	oomma staraittanneet	emmä oo staraittanneet
2nd plural	staraitatta	että staraita	2nd plural	ootta staraittanneet	että oo staraittanneet
3rd plural	staraittaat1), staraittavat2), staraitettaa	evät staraita, ei staraiteta	3rd plural	ovat staraittanneet	evät oo staraittanneet, ei oo staraitettu
impersonal	staraitettaa	ei staraiteta	impersonal	ono staraitettu	ei oo staraitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	staraitin	en staraittant, en staraittanut	1st singular	olin staraittant, olin staraittanut	en olt staraittant, en olt staraittanut
2nd singular	staraitit	et staraittant, et staraittanut	2nd singular	olit staraittant, olit staraittanut	et olt staraittant, et olt staraittanut
3rd singular	staraitti	ei staraittant, ei staraittanut	3rd singular	oli staraittant, oli staraittanut	ei olt staraittant, ei olt staraittanut
1st plural	staraitimma	emmä staraittanneet	1st plural	olimma staraittanneet	emmä olleet staraittanneet
2nd plural	staraititta	että staraittanneet	2nd plural	olitta staraittanneet	että olleet staraittanneet
3rd plural	staraittiit1), staraittivat2), staraitettii	evät staraittanneet, ei staraitettu	3rd plural	olivat staraittanneet	evät olleet staraittanneet, ei olt staraitettu
impersonal	staraitettii	ei staraitettu	impersonal	oli staraitettu	ei olt staraitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	staraittaisin	en staraittais	1st singular	olisin staraittant, olisin staraittanut	en olis staraittant, en olis staraittanut
2nd singular	staraittaisit, staraittaist1)	et staraittais	2nd singular	olisit staraittant, olisit staraittanut	et olis staraittant, et olis staraittanut
3rd singular	staraittais	ei staraittais	3rd singular	olis staraittant, olis staraittanut	ei olis staraittant, ei olis staraittanut
1st plural	staraittaisimma	emmä staraittais	1st plural	olisimma staraittanneet	emmä olis staraittanneet
2nd plural	staraittaisitta	että staraittais	2nd plural	olisitta staraittanneet	että olis staraittanneet
3rd plural	staraittaisiit1), staraittaisivat2), staraitettais	evät staraittais, ei staraitettais	3rd plural	olisivat staraittanneet	evät olis staraittanneet, ei olis staraitettu
impersonal	staraitettais	ei staraitettais	impersonal	olis staraitettu	ei olis staraitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	staraita	elä staraita	2nd singular	oo staraittant, oo staraittanut	elä oo staraittant, elä oo staraittanut
3rd singular	staraittakkoo	elköö staraittako	3rd singular	olkoo staraittant, olkoo staraittanut	elköö olko staraittant, elköö olko staraittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	staraittakkaa	elkää staraittako	2nd plural	olkaa staraittanneet	elkää olko staraittanneet
3rd plural	staraittakkoot	elkööt staraittako, elköö staraitettako	3rd plural	olkoot staraittanneet	elkööt olko staraittanneet, elköö olko staraitettu
impersonal	staraitettakoo	elköö staraitettako	impersonal	olkoo staraitettu	elköö olko staraitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	staraittanen	en staraittane
2nd singular	staraittanet	et staraittane
3rd singular	staraittannoo	ei staraittane
1st plural	staraittanemma	emmä staraittane
2nd plural	staraittanetta	että staraittane
3rd plural	staraittannoot	evät staraittane, ei staraitettane
impersonal	staraitettanoo	ei staraitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		staraittaa	present	staraittava	staraitettava
2nd	inessive	staraittaes	past	staraittant, staraittanut	staraitettu
	instructive	staraittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (staraittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	staraittammaa
	inessive	staraittamas
	elative	staraittamast
	abessive	staraittamata
4th	nominative	staraittamiin
	partitive	staraittamista, staraittamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 544