särkemä

Finnish

Participle

särkemä

1. agent participle of särkeä

Declension

Inflection of särkemä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		särkemä	särkemät
genitive		särkemän	särkemien
partitive		särkemää	särkemiä
illative		särkemään	särkemiin
		singular	plural
nominative		särkemä	särkemät
accusative	nom.	särkemä	särkemät
	gen.	särkemän
genitive		särkemän	särkemien särkemäinrare
partitive		särkemää	särkemiä
inessive		särkemässä	särkemissä
elative		särkemästä	särkemistä
illative		särkemään	särkemiin
adessive		särkemällä	särkemillä
ablative		särkemältä	särkemiltä
allative		särkemälle	särkemille
essive		särkemänä	särkeminä
translative		särkemäksi	särkemiksi
abessive		särkemättä	särkemittä
instructive		—	särkemin
comitative		—	särkemine

Possessive forms of särkemä (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor singular plural nominative särkemäni särkemäni accusative nom. särkemäni särkemäni gen. särkemäni genitive särkemäni särkemieni särkemäinirare partitive särkemääni särkemiäni inessive särkemässäni särkemissäni elative särkemästäni särkemistäni illative särkemääni särkemiini adessive särkemälläni särkemilläni ablative särkemältäni särkemiltäni allative särkemälleni särkemilleni essive särkemänäni särkeminäni translative särkemäkseni särkemikseni abessive särkemättäni särkemittäni instructive — — comitative — särkemineni second-person singular possessor singular plural nominative särkemäsi särkemäsi accusative nom. särkemäsi särkemäsi gen. särkemäsi genitive särkemäsi särkemiesi särkemäisirare partitive särkemääsi särkemiäsi inessive särkemässäsi särkemissäsi elative särkemästäsi särkemistäsi illative särkemääsi särkemiisi adessive särkemälläsi särkemilläsi ablative särkemältäsi särkemiltäsi allative särkemällesi särkemillesi essive särkemänäsi särkeminäsi translative särkemäksesi särkemiksesi abessive särkemättäsi särkemittäsi instructive — — comitative — särkeminesi first-person plural possessor singular plural nominative särkemämme särkemämme accusative nom. särkemämme särkemämme gen. särkemämme genitive särkemämme särkemiemme särkemäimmerare partitive särkemäämme särkemiämme inessive särkemässämme särkemissämme elative särkemästämme särkemistämme illative särkemäämme särkemiimme adessive särkemällämme särkemillämme ablative särkemältämme särkemiltämme allative särkemällemme särkemillemme essive särkemänämme särkeminämme translative särkemäksemme särkemiksemme abessive särkemättämme särkemittämme instructive — — comitative — särkeminemme second-person plural possessor singular plural nominative särkemänne särkemänne accusative nom. särkemänne särkemänne gen. särkemänne genitive särkemänne särkemienne särkemäinnerare partitive särkemäänne särkemiänne inessive särkemässänne särkemissänne elative särkemästänne särkemistänne illative särkemäänne särkemiinne adessive särkemällänne särkemillänne ablative särkemältänne särkemiltänne allative särkemällenne särkemillenne essive särkemänänne särkeminänne translative särkemäksenne särkemiksenne abessive särkemättänne särkemittänne instructive — — comitative — särkeminenne third-person possessor singular plural nominative särkemänsä särkemänsä accusative nom. särkemänsä särkemänsä gen. särkemänsä genitive särkemänsä särkemiensä särkemäinsärare partitive särkemäänsä särkemiään särkemiänsä inessive särkemässään särkemässänsä särkemissään särkemissänsä elative särkemästään särkemästänsä särkemistään särkemistänsä illative särkemäänsä särkemiinsä adessive särkemällään särkemällänsä särkemillään särkemillänsä ablative särkemältään särkemältänsä särkemiltään särkemiltänsä allative särkemälleen särkemällensä särkemilleen särkemillensä essive särkemänään särkemänänsä särkeminään särkeminänsä translative särkemäkseen särkemäksensä särkemikseen särkemiksensä abessive särkemättään särkemättänsä särkemittään särkemittänsä instructive — — comitative — särkemineen särkeminensä