kahdenistuttava

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

kahden (of two) +‎ istuttava (capable of being sat on)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑhdenˌistutːɑʋɑ/, [ˈkɑ̝xde̞nˌis̠tut̪ˌt̪ɑ̝ʋɑ̝]
  • Rhymes: -ɑʋɑ
  • Syllabification(key): kah‧den‧is‧tut‧ta‧va

Adjective

[edit]

kahdenistuttava (not comparable)

  1. seating two (of furniture, providing enough space for two to sit)
    kahdenistuttava sohvaa love seat (US)

Declension

[edit]
Inflection of kahdenistuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kahdenistuttava kahdenistuttavat
genitive kahdenistuttavan kahdenistuttavien
partitive kahdenistuttavaa kahdenistuttavia
illative kahdenistuttavaan kahdenistuttaviin
singular plural
nominative kahdenistuttava kahdenistuttavat
accusative nom. kahdenistuttava kahdenistuttavat
gen. kahdenistuttavan
genitive kahdenistuttavan kahdenistuttavien
kahdenistuttavain rare
partitive kahdenistuttavaa kahdenistuttavia
inessive kahdenistuttavassa kahdenistuttavissa
elative kahdenistuttavasta kahdenistuttavista
illative kahdenistuttavaan kahdenistuttaviin
adessive kahdenistuttavalla kahdenistuttavilla
ablative kahdenistuttavalta kahdenistuttavilta
allative kahdenistuttavalle kahdenistuttaville
essive kahdenistuttavana kahdenistuttavina
translative kahdenistuttavaksi kahdenistuttaviksi
abessive kahdenistuttavatta kahdenistuttavitta
instructive kahdenistuttavin
comitative kahdenistuttavine
Possessive forms of kahdenistuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kahdenistuttavani kahdenistuttavani
accusative nom. kahdenistuttavani kahdenistuttavani
gen. kahdenistuttavani
genitive kahdenistuttavani kahdenistuttavieni
kahdenistuttavaini rare
partitive kahdenistuttavaani kahdenistuttaviani
inessive kahdenistuttavassani kahdenistuttavissani
elative kahdenistuttavastani kahdenistuttavistani
illative kahdenistuttavaani kahdenistuttaviini
adessive kahdenistuttavallani kahdenistuttavillani
ablative kahdenistuttavaltani kahdenistuttaviltani
allative kahdenistuttavalleni kahdenistuttavilleni
essive kahdenistuttavanani kahdenistuttavinani
translative kahdenistuttavakseni kahdenistuttavikseni
abessive kahdenistuttavattani kahdenistuttavittani
instructive
comitative kahdenistuttavineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kahdenistuttavasi kahdenistuttavasi
accusative nom. kahdenistuttavasi kahdenistuttavasi
gen. kahdenistuttavasi
genitive kahdenistuttavasi kahdenistuttaviesi
kahdenistuttavaisi rare
partitive kahdenistuttavaasi kahdenistuttaviasi
inessive kahdenistuttavassasi kahdenistuttavissasi
elative kahdenistuttavastasi kahdenistuttavistasi
illative kahdenistuttavaasi kahdenistuttaviisi
adessive kahdenistuttavallasi kahdenistuttavillasi
ablative kahdenistuttavaltasi kahdenistuttaviltasi
allative kahdenistuttavallesi kahdenistuttavillesi
essive kahdenistuttavanasi kahdenistuttavinasi
translative kahdenistuttavaksesi kahdenistuttaviksesi
abessive kahdenistuttavattasi kahdenistuttavittasi
instructive
comitative kahdenistuttavinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kahdenistuttavamme kahdenistuttavamme
accusative nom. kahdenistuttavamme kahdenistuttavamme
gen. kahdenistuttavamme
genitive kahdenistuttavamme kahdenistuttaviemme
kahdenistuttavaimme rare
partitive kahdenistuttavaamme kahdenistuttaviamme
inessive kahdenistuttavassamme kahdenistuttavissamme
elative kahdenistuttavastamme kahdenistuttavistamme
illative kahdenistuttavaamme kahdenistuttaviimme
adessive kahdenistuttavallamme kahdenistuttavillamme
ablative kahdenistuttavaltamme kahdenistuttaviltamme
allative kahdenistuttavallemme kahdenistuttavillemme
essive kahdenistuttavanamme kahdenistuttavinamme
translative kahdenistuttavaksemme kahdenistuttaviksemme
abessive kahdenistuttavattamme kahdenistuttavittamme
instructive
comitative kahdenistuttavinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kahdenistuttavanne kahdenistuttavanne
accusative nom. kahdenistuttavanne kahdenistuttavanne
gen. kahdenistuttavanne
genitive kahdenistuttavanne kahdenistuttavienne
kahdenistuttavainne rare
partitive kahdenistuttavaanne kahdenistuttavianne
inessive kahdenistuttavassanne kahdenistuttavissanne
elative kahdenistuttavastanne kahdenistuttavistanne
illative kahdenistuttavaanne kahdenistuttaviinne
adessive kahdenistuttavallanne kahdenistuttavillanne
ablative kahdenistuttavaltanne kahdenistuttaviltanne
allative kahdenistuttavallenne kahdenistuttavillenne
essive kahdenistuttavananne kahdenistuttavinanne
translative kahdenistuttavaksenne kahdenistuttaviksenne
abessive kahdenistuttavattanne kahdenistuttavittanne
instructive
comitative kahdenistuttavinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kahdenistuttavansa kahdenistuttavansa
accusative nom. kahdenistuttavansa kahdenistuttavansa
gen. kahdenistuttavansa
genitive kahdenistuttavansa kahdenistuttaviensa
kahdenistuttavainsa rare
partitive kahdenistuttavaansa kahdenistuttaviaan
kahdenistuttaviansa
inessive kahdenistuttavassaan
kahdenistuttavassansa
kahdenistuttavissaan
kahdenistuttavissansa
elative kahdenistuttavastaan
kahdenistuttavastansa
kahdenistuttavistaan
kahdenistuttavistansa
illative kahdenistuttavaansa kahdenistuttaviinsa
adessive kahdenistuttavallaan
kahdenistuttavallansa
kahdenistuttavillaan
kahdenistuttavillansa
ablative kahdenistuttavaltaan
kahdenistuttavaltansa
kahdenistuttaviltaan
kahdenistuttaviltansa
allative kahdenistuttavalleen
kahdenistuttavallensa
kahdenistuttavilleen
kahdenistuttavillensa
essive kahdenistuttavanaan
kahdenistuttavanansa
kahdenistuttavinaan
kahdenistuttavinansa
translative kahdenistuttavakseen
kahdenistuttavaksensa
kahdenistuttavikseen
kahdenistuttaviksensa
abessive kahdenistuttavattaan
kahdenistuttavattansa
kahdenistuttavittaan
kahdenistuttavittansa
instructive
comitative kahdenistuttavineen
kahdenistuttavinensa
[edit]

Further reading

[edit]