rantaapu

Ingrian

Etymology

From ranta (“shore”) +‎ apu (“help”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑntɑˌɑpu/, [ˈrɑntɑˌɑpu]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑntɑˌɑpu/, [ˈrɑnd̥ɑˌɑb̥u]
• Rhymes: -ɑpu
• Hyphenation: ran‧ta‧a‧pu

Noun

rantaapu

1. help from ashore

Declension

Declension of rantaapu (type 4/koivu, p-v gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	rantaapu	rantaavut
genitive	rantaavun	rantaappuin, rantaapuloin
partitive	rantaappua	rantaapuja, rantaapuloja
illative	rantaappuu	rantaappui, rantaapuloihe
inessive	rantaavus	rantaavuis, rantaapulois
elative	rantaavust	rantaavuist, rantaapuloist
allative	rantaavulle	rantaavuille, rantaapuloille
adessive	rantaavul	rantaavuil, rantaapuloil
ablative	rantaavult	rantaavuilt, rantaapuloilt
translative	rantaavuks	rantaavuiks, rantaapuloiks
essive	rantaapunna, rantaappuun	rantaapuinna, rantaapuloinna, rantaappuin, rantaapuloin
exessive1)	rantaapunt	rantaapuint, rantaapuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 464