kesoin

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From kesä (summer) +‎ -o +‎ -in.

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

kesoin (not comparable)

  1. (folk poetic) summer (relating to the summer)
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Annu-nuorikko, “607. Narvusi, Pärspää, II1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 3-4:
      Lenteli kesoisen päivän // Etsi maata maataksee
      She flew one summer day // She searched for a land to lie down on

Declension

[edit]
Declension of kesoin (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative kesoin kesoiset
genitive kesoisen kesoisiin
partitive kesoista, kesoist kesoisia
illative kesoisee kesoisii
inessive kesoisees kesoisiis
elative kesoisest kesoisist
allative kesoiselle kesoisille
adessive kesoiseel kesoisiil
ablative kesoiselt kesoisilt
translative kesoiseks kesoisiks
essive kesoisenna, kesoiseen kesoisinna, kesoisiin
exessive1) kesoisent kesoisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.