normaali

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Latin normālis.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnormɑːli/, [ˈno̞rmɑ̝ːli]
  • Rhymes: -ormɑːli
  • Syllabification(key): nor‧maa‧li

Adjective

[edit]

normaali (comparative normaalimpi, superlative normaalein)

  1. normal, standard, regular, natural (having the expected characteristics or appearances)
    Synonyms: tavallinen, tavanomainen
    uusi normaalinew normal
    On normaalia, että kauppa ei käy tiistaisin.
    It's natural for business to be slow on Tuesdays.
  2. essential (showing its essence)
    Älä välitä siitä, että hän on äkäinen. Se on normaalia Frediä.
    Don’t mind him being grumpy. That’s the essential Fred.
  3. (in compounds) normal, standard
    normaalipainonormal weight
    normaaliaikastandard time

Declension

[edit]
Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
abessive normaalitta normaaleitta
instructive normaalein
comitative normaaleine
Possessive forms of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative normaalini normaalini
accusative nom. normaalini normaalini
gen. normaalini
genitive normaalini normaalieni
normaaleideni
normaaleitteni
partitive normaaliani normaaleitani
normaalejani
inessive normaalissani normaaleissani
elative normaalistani normaaleistani
illative normaaliini normaaleihini
adessive normaalillani normaaleillani
ablative normaaliltani normaaleiltani
allative normaalilleni normaaleilleni
essive normaalinani normaaleinani
translative normaalikseni normaaleikseni
abessive normaalittani normaaleittani
instructive
comitative normaaleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normaalisi normaalisi
accusative nom. normaalisi normaalisi
gen. normaalisi
genitive normaalisi normaaliesi
normaaleidesi
normaaleittesi
partitive normaaliasi normaaleitasi
normaalejasi
inessive normaalissasi normaaleissasi
elative normaalistasi normaaleistasi
illative normaaliisi normaaleihisi
adessive normaalillasi normaaleillasi
ablative normaaliltasi normaaleiltasi
allative normaalillesi normaaleillesi
essive normaalinasi normaaleinasi
translative normaaliksesi normaaleiksesi
abessive normaalittasi normaaleittasi
instructive
comitative normaaleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimme normaalimme
accusative nom. normaalimme normaalimme
gen. normaalimme
genitive normaalimme normaaliemme
normaaleidemme
normaaleittemme
partitive normaaliamme normaaleitamme
normaalejamme
inessive normaalissamme normaaleissamme
elative normaalistamme normaaleistamme
illative normaaliimme normaaleihimme
adessive normaalillamme normaaleillamme
ablative normaaliltamme normaaleiltamme
allative normaalillemme normaaleillemme
essive normaalinamme normaaleinamme
translative normaaliksemme normaaleiksemme
abessive normaalittamme normaaleittamme
instructive
comitative normaaleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normaalinne normaalinne
accusative nom. normaalinne normaalinne
gen. normaalinne
genitive normaalinne normaalienne
normaaleidenne
normaaleittenne
partitive normaalianne normaaleitanne
normaalejanne
inessive normaalissanne normaaleissanne
elative normaalistanne normaaleistanne
illative normaaliinne normaaleihinne
adessive normaalillanne normaaleillanne
ablative normaaliltanne normaaleiltanne
allative normaalillenne normaaleillenne
essive normaalinanne normaaleinanne
translative normaaliksenne normaaleiksenne
abessive normaalittanne normaaleittanne
instructive
comitative normaaleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normaalinsa normaalinsa
accusative nom. normaalinsa normaalinsa
gen. normaalinsa
genitive normaalinsa normaaliensa
normaaleidensa
normaaleittensa
partitive normaaliaan
normaaliansa
normaaleitaan
normaalejaan
normaaleitansa
normaalejansa
inessive normaalissaan
normaalissansa
normaaleissaan
normaaleissansa
elative normaalistaan
normaalistansa
normaaleistaan
normaaleistansa
illative normaaliinsa normaaleihinsa
adessive normaalillaan
normaalillansa
normaaleillaan
normaaleillansa
ablative normaaliltaan
normaaliltansa
normaaleiltaan
normaaleiltansa
allative normaalilleen
normaalillensa
normaaleilleen
normaaleillensa
essive normaalinaan
normaalinansa
normaaleinaan
normaaleinansa
translative normaalikseen
normaaliksensa
normaaleikseen
normaaleiksensa
abessive normaalittaan
normaalittansa
normaaleittaan
normaaleittansa
instructive
comitative normaaleineen
normaaleinensa

Synonyms

[edit]

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Noun

[edit]

normaali

  1. (geometry) normal
    Synonym: kohtisuora

Declension

[edit]
Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
abessive normaalitta normaaleitta
instructive normaalein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative normaalini normaalini
accusative nom. normaalini normaalini
gen. normaalini
genitive normaalini normaalieni
normaaleideni
normaaleitteni
partitive normaaliani normaaleitani
normaalejani
inessive normaalissani normaaleissani
elative normaalistani normaaleistani
illative normaaliini normaaleihini
adessive normaalillani normaaleillani
ablative normaaliltani normaaleiltani
allative normaalilleni normaaleilleni
essive normaalinani normaaleinani
translative normaalikseni normaaleikseni
abessive normaalittani normaaleittani
instructive
comitative normaaleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normaalisi normaalisi
accusative nom. normaalisi normaalisi
gen. normaalisi
genitive normaalisi normaaliesi
normaaleidesi
normaaleittesi
partitive normaaliasi normaaleitasi
normaalejasi
inessive normaalissasi normaaleissasi
elative normaalistasi normaaleistasi
illative normaaliisi normaaleihisi
adessive normaalillasi normaaleillasi
ablative normaaliltasi normaaleiltasi
allative normaalillesi normaaleillesi
essive normaalinasi normaaleinasi
translative normaaliksesi normaaleiksesi
abessive normaalittasi normaaleittasi
instructive
comitative normaaleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimme normaalimme
accusative nom. normaalimme normaalimme
gen. normaalimme
genitive normaalimme normaaliemme
normaaleidemme
normaaleittemme
partitive normaaliamme normaaleitamme
normaalejamme
inessive normaalissamme normaaleissamme
elative normaalistamme normaaleistamme
illative normaaliimme normaaleihimme
adessive normaalillamme normaaleillamme
ablative normaaliltamme normaaleiltamme
allative normaalillemme normaaleillemme
essive normaalinamme normaaleinamme
translative normaaliksemme normaaleiksemme
abessive normaalittamme normaaleittamme
instructive
comitative normaaleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normaalinne normaalinne
accusative nom. normaalinne normaalinne
gen. normaalinne
genitive normaalinne normaalienne
normaaleidenne
normaaleittenne
partitive normaalianne normaaleitanne
normaalejanne
inessive normaalissanne normaaleissanne
elative normaalistanne normaaleistanne
illative normaaliinne normaaleihinne
adessive normaalillanne normaaleillanne
ablative normaaliltanne normaaleiltanne
allative normaalillenne normaaleillenne
essive normaalinanne normaaleinanne
translative normaaliksenne normaaleiksenne
abessive normaalittanne normaaleittanne
instructive
comitative normaaleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normaalinsa normaalinsa
accusative nom. normaalinsa normaalinsa
gen. normaalinsa
genitive normaalinsa normaaliensa
normaaleidensa
normaaleittensa
partitive normaaliaan
normaaliansa
normaaleitaan
normaalejaan
normaaleitansa
normaalejansa
inessive normaalissaan
normaalissansa
normaaleissaan
normaaleissansa
elative normaalistaan
normaalistansa
normaaleistaan
normaaleistansa
illative normaaliinsa normaaleihinsa
adessive normaalillaan
normaalillansa
normaaleillaan
normaaleillansa
ablative normaaliltaan
normaaliltansa
normaaleiltaan
normaaleiltansa
allative normaalilleen
normaalillensa
normaaleilleen
normaaleillensa
essive normaalinaan
normaalinansa
normaaleinaan
normaaleinansa
translative normaalikseen
normaaliksensa
normaaleikseen
normaaleiksensa
abessive normaalittaan
normaalittansa
normaaleittaan
normaaleittansa
instructive
comitative normaaleineen
normaaleinensa

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Kven

[edit]

Etymology

[edit]

From Latin normālis.

Adjective

[edit]

normaali

  1. normal