treffit

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Swedish träffa (to meet), from German treffen, from Proto-Germanic *drepaną.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtrefːit/, [ˈt̪re̞fːit̪]
  • Rhymes: -efːit
  • Syllabification(key): tref‧fit

Noun

[edit]

treffit pl (colloquial)

  1. date (romantic meeting)

Declension

[edit]
Inflection of treffit (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative treffit
genitive treffien
partitive treffejä
illative treffeihin
singular plural
nominative treffit
accusative nom. treffit
gen.
genitive treffien
partitive treffejä
inessive treffeissä
elative treffeistä
illative treffeihin
adessive treffeillä
ablative treffeiltä
allative treffeille
essive treffeinä
translative treffeiksi
abessive treffeittä
instructive treffein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of treffit (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative treffini
accusative nom. treffini
gen.
genitive treffieni
partitive treffejäni
inessive treffeissäni
elative treffeistäni
illative treffeihini
adessive treffeilläni
ablative treffeiltäni
allative treffeilleni
essive treffeinäni
translative treffeikseni
abessive treffeittäni
instructive
comitative treffeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative treffisi
accusative nom. treffisi
gen.
genitive treffiesi
partitive treffejäsi
inessive treffeissäsi
elative treffeistäsi
illative treffeihisi
adessive treffeilläsi
ablative treffeiltäsi
allative treffeillesi
essive treffeinäsi
translative treffeiksesi
abessive treffeittäsi
instructive
comitative treffeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative treffimme
accusative nom. treffimme
gen.
genitive treffiemme
partitive treffejämme
inessive treffeissämme
elative treffeistämme
illative treffeihimme
adessive treffeillämme
ablative treffeiltämme
allative treffeillemme
essive treffeinämme
translative treffeiksemme
abessive treffeittämme
instructive
comitative treffeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative treffinne
accusative nom. treffinne
gen.
genitive treffienne
partitive treffejänne
inessive treffeissänne
elative treffeistänne
illative treffeihinne
adessive treffeillänne
ablative treffeiltänne
allative treffeillenne
essive treffeinänne
translative treffeiksenne
abessive treffeittänne
instructive
comitative treffeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative treffinsä
accusative nom. treffinsä
gen.
genitive treffiensä
partitive treffejään
treffejänsä
inessive treffeissään
treffeissänsä
elative treffeistään
treffeistänsä
illative treffeihinsä
adessive treffeillään
treffeillänsä
ablative treffeiltään
treffeiltänsä
allative treffeilleen
treffeillensä
essive treffeinään
treffeinänsä
translative treffeikseen
treffeiksensä
abessive treffeittään
treffeittänsä
instructive
comitative treffeineen
treffeinensä

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]