väistin

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋæi̯stin/, [ˈʋæi̯s̠tin]
  • Rhymes: -æistin
  • Syllabification(key): väis‧tin

Etymology 1

[edit]

väistää +‎ -in

Noun

[edit]

väistin

  1. crossguard
Declension
[edit]
Inflection of väistin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative väistin väistimet
genitive väistimen väistimien
väistinten
partitive väistintä väistimiä
illative väistimeen väistimiin
singular plural
nominative väistin väistimet
accusative nom. väistin väistimet
gen. väistimen
genitive väistimen väistimien
väistinten
partitive väistintä väistimiä
inessive väistimessä väistimissä
elative väistimestä väistimistä
illative väistimeen väistimiin
adessive väistimellä väistimillä
ablative väistimeltä väistimiltä
allative väistimelle väistimille
essive väistimenä väistiminä
translative väistimeksi väistimiksi
abessive väistimettä väistimittä
instructive väistimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of väistin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative väistimeni väistimeni
accusative nom. väistimeni väistimeni
gen. väistimeni
genitive väistimeni väistimieni
väistinteni
partitive väistintäni väistimiäni
inessive väistimessäni väistimissäni
elative väistimestäni väistimistäni
illative väistimeeni väistimiini
adessive väistimelläni väistimilläni
ablative väistimeltäni väistimiltäni
allative väistimelleni väistimilleni
essive väistimenäni väistiminäni
translative väistimekseni väistimikseni
abessive väistimettäni väistimittäni
instructive
comitative väistimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative väistimesi väistimesi
accusative nom. väistimesi väistimesi
gen. väistimesi
genitive väistimesi väistimiesi
väistintesi
partitive väistintäsi väistimiäsi
inessive väistimessäsi väistimissäsi
elative väistimestäsi väistimistäsi
illative väistimeesi väistimiisi
adessive väistimelläsi väistimilläsi
ablative väistimeltäsi väistimiltäsi
allative väistimellesi väistimillesi
essive väistimenäsi väistiminäsi
translative väistimeksesi väistimiksesi
abessive väistimettäsi väistimittäsi
instructive
comitative väistiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative väistimemme väistimemme
accusative nom. väistimemme väistimemme
gen. väistimemme
genitive väistimemme väistimiemme
väistintemme
partitive väistintämme väistimiämme
inessive väistimessämme väistimissämme
elative väistimestämme väistimistämme
illative väistimeemme väistimiimme
adessive väistimellämme väistimillämme
ablative väistimeltämme väistimiltämme
allative väistimellemme väistimillemme
essive väistimenämme väistiminämme
translative väistimeksemme väistimiksemme
abessive väistimettämme väistimittämme
instructive
comitative väistiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative väistimenne väistimenne
accusative nom. väistimenne väistimenne
gen. väistimenne
genitive väistimenne väistimienne
väistintenne
partitive väistintänne väistimiänne
inessive väistimessänne väistimissänne
elative väistimestänne väistimistänne
illative väistimeenne väistimiinne
adessive väistimellänne väistimillänne
ablative väistimeltänne väistimiltänne
allative väistimellenne väistimillenne
essive väistimenänne väistiminänne
translative väistimeksenne väistimiksenne
abessive väistimettänne väistimittänne
instructive
comitative väistiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative väistimensä väistimensä
accusative nom. väistimensä väistimensä
gen. väistimensä
genitive väistimensä väistimiensä
väistintensä
partitive väistintään
väistintänsä
väistimiään
väistimiänsä
inessive väistimessään
väistimessänsä
väistimissään
väistimissänsä
elative väistimestään
väistimestänsä
väistimistään
väistimistänsä
illative väistimeensä väistimiinsä
adessive väistimellään
väistimellänsä
väistimillään
väistimillänsä
ablative väistimeltään
väistimeltänsä
väistimiltään
väistimiltänsä
allative väistimelleen
väistimellensä
väistimilleen
väistimillensä
essive väistimenään
väistimenänsä
väistiminään
väistiminänsä
translative väistimekseen
väistimeksensä
väistimikseen
väistimiksensä
abessive väistimettään
väistimettänsä
väistimittään
väistimittänsä
instructive
comitative väistimineen
väistiminensä

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Verb

[edit]

väistin

  1. first-person singular past indicative of väistää

Anagrams

[edit]