arvoittaa

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From arvoa (to understand) +‎ -ittaa.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

arvoittaa

  1. (transitive) to quiz; to riddle

Conjugation

[edit]
Conjugation of arvoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoitan en arvoita 1st singular oon arvoittant, oon arvoittanut en oo arvoittant, en oo arvoittanut
2nd singular arvoitat et arvoita 2nd singular oot arvoittant, oot arvoittanut et oo arvoittant, et oo arvoittanut
3rd singular arvoittaa ei arvoita 3rd singular ono arvoittant, ono arvoittanut ei oo arvoittant, ei oo arvoittanut
1st plural arvoitamma emmä arvoita 1st plural oomma arvoittanneet emmä oo arvoittanneet
2nd plural arvoitatta että arvoita 2nd plural ootta arvoittanneet että oo arvoittanneet
3rd plural arvoittaat1), arvoittavat2), arvoitettaa evät arvoita, ei arvoiteta 3rd plural ovat arvoittanneet evät oo arvoittanneet, ei oo arvoitettu
impersonal arvoitettaa ei arvoiteta impersonal ono arvoitettu ei oo arvoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoitin en arvoittant, en arvoittanut 1st singular olin arvoittant, olin arvoittanut en olt arvoittant, en olt arvoittanut
2nd singular arvoitit et arvoittant, et arvoittanut 2nd singular olit arvoittant, olit arvoittanut et olt arvoittant, et olt arvoittanut
3rd singular arvoitti ei arvoittant, ei arvoittanut 3rd singular oli arvoittant, oli arvoittanut ei olt arvoittant, ei olt arvoittanut
1st plural arvoitimma emmä arvoittanneet 1st plural olimma arvoittanneet emmä olleet arvoittanneet
2nd plural arvoititta että arvoittanneet 2nd plural olitta arvoittanneet että olleet arvoittanneet
3rd plural arvoittiit1), arvoittivat2), arvoitettii evät arvoittanneet, ei arvoitettu 3rd plural olivat arvoittanneet evät olleet arvoittanneet, ei olt arvoitettu
impersonal arvoitettii ei arvoitettu impersonal oli arvoitettu ei olt arvoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoittaisin en arvoittais 1st singular olisin arvoittant, olisin arvoittanut en olis arvoittant, en olis arvoittanut
2nd singular arvoittaisit, arvoittaist1) et arvoittais 2nd singular olisit arvoittant, olisit arvoittanut et olis arvoittant, et olis arvoittanut
3rd singular arvoittais ei arvoittais 3rd singular olis arvoittant, olis arvoittanut ei olis arvoittant, ei olis arvoittanut
1st plural arvoittaisimma emmä arvoittais 1st plural olisimma arvoittanneet emmä olis arvoittanneet
2nd plural arvoittaisitta että arvoittais 2nd plural olisitta arvoittanneet että olis arvoittanneet
3rd plural arvoittaisiit1), arvoittaisivat2), arvoitettais evät arvoittais, ei arvoitettais 3rd plural olisivat arvoittanneet evät olis arvoittanneet, ei olis arvoitettu
impersonal arvoitettais ei arvoitettais impersonal olis arvoitettu ei olis arvoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular arvoita elä arvoita 2nd singular oo arvoittant, oo arvoittanut elä oo arvoittant, elä oo arvoittanut
3rd singular arvoittakkoo elköö arvoittako 3rd singular olkoo arvoittant, olkoo arvoittanut elköö olko arvoittant, elköö olko arvoittanut
1st plural 1st plural
2nd plural arvoittakkaa elkää arvoittako 2nd plural olkaa arvoittanneet elkää olko arvoittanneet
3rd plural arvoittakkoot elkööt arvoittako, elköö arvoitettako 3rd plural olkoot arvoittanneet elkööt olko arvoittanneet, elköö olko arvoitettu
impersonal arvoitettakoo elköö arvoitettako impersonal olkoo arvoitettu elköö olko arvoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular arvoittanen en arvoittane
2nd singular arvoittanet et arvoittane
3rd singular arvoittannoo ei arvoittane
1st plural arvoittanemma emmä arvoittane
2nd plural arvoittanetta että arvoittane
3rd plural arvoittannoot evät arvoittane, ei arvoitettane
impersonal arvoitettanoo ei arvoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st arvoittaa present arvoittava arvoitettava
2nd inessive arvoittaes past arvoittant, arvoittanut arvoitettu
instructive arvoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (arvoittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative arvoittammaa
inessive arvoittamas
elative arvoittamast
abessive arvoittamata
4th nominative arvoittamiin
partitive arvoittamista, arvoittamist

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21