hankaloitua

Finnish

Etymology

hankala +‎ -oitua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑŋkɑloi̯tuɑˣ/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝ˌlo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): han‧ka‧loi‧tu‧a

Verb

hankaloitua

1. (intransitive) to become (more) complicated

Conjugation

Inflection of hankaloitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaloidun	en hankaloidu	1st sing.	olen hankaloitunut	en ole hankaloitunut
2nd sing.		hankaloidut	et hankaloidu	2nd sing.	olet hankaloitunut	et ole hankaloitunut
3rd sing.		hankaloituu	ei hankaloidu	3rd sing.	on hankaloitunut	ei ole hankaloitunut
1st plur.		hankaloidumme	emme hankaloidu	1st plur.	olemme hankaloituneet	emme ole hankaloituneet
2nd plur.		hankaloidutte	ette hankaloidu	2nd plur.	olette hankaloituneet	ette ole hankaloituneet
3rd plur.		hankaloituvat	eivät hankaloidu	3rd plur.	ovat hankaloituneet	eivät ole hankaloituneet
passive		hankaloidutaan	ei hankaloiduta	passive	on hankaloiduttu	ei ole hankaloiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaloiduin	en hankaloitunut	1st sing.	olin hankaloitunut	en ollut hankaloitunut
2nd sing.		hankaloiduit	et hankaloitunut	2nd sing.	olit hankaloitunut	et ollut hankaloitunut
3rd sing.		hankaloitui	ei hankaloitunut	3rd sing.	oli hankaloitunut	ei ollut hankaloitunut
1st plur.		hankaloiduimme	emme hankaloituneet	1st plur.	olimme hankaloituneet	emme olleet hankaloituneet
2nd plur.		hankaloiduitte	ette hankaloituneet	2nd plur.	olitte hankaloituneet	ette olleet hankaloituneet
3rd plur.		hankaloituivat	eivät hankaloituneet	3rd plur.	olivat hankaloituneet	eivät olleet hankaloituneet
passive		hankaloiduttiin	ei hankaloiduttu	passive	oli hankaloiduttu	ei ollut hankaloiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaloituisin	en hankaloituisi	1st sing.	olisin hankaloitunut	en olisi hankaloitunut
2nd sing.		hankaloituisit	et hankaloituisi	2nd sing.	olisit hankaloitunut	et olisi hankaloitunut
3rd sing.		hankaloituisi	ei hankaloituisi	3rd sing.	olisi hankaloitunut	ei olisi hankaloitunut
1st plur.		hankaloituisimme	emme hankaloituisi	1st plur.	olisimme hankaloituneet	emme olisi hankaloituneet
2nd plur.		hankaloituisitte	ette hankaloituisi	2nd plur.	olisitte hankaloituneet	ette olisi hankaloituneet
3rd plur.		hankaloituisivat	eivät hankaloituisi	3rd plur.	olisivat hankaloituneet	eivät olisi hankaloituneet
passive		hankaloiduttaisiin	ei hankaloiduttaisi	passive	olisi hankaloiduttu	ei olisi hankaloiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hankaloidu	älä hankaloidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hankaloitukoon	älköön hankaloituko	3rd sing.	olkoon hankaloitunut	älköön olko hankaloitunut
1st plur.		hankaloitukaamme	älkäämme hankaloituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hankaloitukaa	älkää hankaloituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hankaloitukoot	älkööt hankaloituko	3rd plur.	olkoot hankaloituneet	älkööt olko hankaloituneet
passive		hankaloiduttakoon	älköön hankaloiduttako	passive	olkoon hankaloiduttu	älköön olko hankaloiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hankaloitunen	en hankaloitune	1st sing.	lienen hankaloitunut	en liene hankaloitunut
2nd sing.		hankaloitunet	et hankaloitune	2nd sing.	lienet hankaloitunut	et liene hankaloitunut
3rd sing.		hankaloitunee	ei hankaloitune	3rd sing.	lienee hankaloitunut	ei liene hankaloitunut
1st plur.		hankaloitunemme	emme hankaloitune	1st plur.	lienemme hankaloituneet	emme liene hankaloituneet
2nd plur.		hankaloitunette	ette hankaloitune	2nd plur.	lienette hankaloituneet	ette liene hankaloituneet
3rd plur.		hankaloitunevat	eivät hankaloitune	3rd plur.	lienevät hankaloituneet	eivät liene hankaloituneet
passive		hankaloiduttaneen	ei hankaloiduttane	passive	lienee hankaloiduttu	ei liene hankaloiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hankaloitua		present	hankaloituva	hankaloiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaloituakseni hankaloituaksemme 2nd hankaloituaksesi hankaloituaksenne 3rd hankaloituakseen hankaloituaksensa		past	hankaloitunut	hankaloiduttu
2nd	inessive2	hankaloituessa	hankaloiduttaessa	agent3	hankaloituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaloituessani hankaloituessamme 2nd hankaloituessasi hankaloituessanne 3rd hankaloituessaan hankaloituessansa		negative	hankaloitumaton
	instructive	hankaloituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hankaloitumassa	—
	elative	hankaloitumasta	—
	illative	hankaloitumaan	—
	adessive	hankaloitumalla	—
	abessive	hankaloitumatta	—
	instructive	hankaloituman	hankaloiduttaman
4th4	verbal noun	hankaloituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hankaloitumaisillani hankaloitumaisillamme 2nd hankaloitumaisillasi hankaloitumaisillanne 3rd hankaloitumaisillaan hankaloitumaisillansa

Further reading

• “hankaloitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02