stroittaa

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Russian строить (stroitʹ).

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

stroittaa

  1. (transitive) to build
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 96:
      Lapset tiukkivat kotiloin loon, oppih[u]it ampumaa pankapyssyist, stroittiit pikkaraisia hiiƶinoja.
      The children were playing at their homes, learning to shoot from bows, building tiny wooden huts.

Conjugation

[edit]
Conjugation of stroittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular stroitan en stroita 1st singular oon stroittant, oon stroittanut en oo stroittant, en oo stroittanut
2nd singular stroitat et stroita 2nd singular oot stroittant, oot stroittanut et oo stroittant, et oo stroittanut
3rd singular stroittaa ei stroita 3rd singular ono stroittant, ono stroittanut ei oo stroittant, ei oo stroittanut
1st plural stroitamma emmä stroita 1st plural oomma stroittaneet emmä oo stroittaneet
2nd plural stroitatta että stroita 2nd plural ootta stroittaneet että oo stroittaneet
3rd plural stroittaat1), stroittavat2), stroitetaa evät stroita, ei stroiteta 3rd plural ovat stroittaneet evät oo stroittaneet, ei oo stroitettu
impersonal stroitetaa ei stroiteta impersonal ono stroitettu ei oo stroitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular stroitin en stroittant, en stroittanut 1st singular olin stroittant, olin stroittanut en olt stroittant, en olt stroittanut
2nd singular stroitit et stroittant, et stroittanut 2nd singular olit stroittant, olit stroittanut et olt stroittant, et olt stroittanut
3rd singular stroitti ei stroittant, ei stroittanut 3rd singular oli stroittant, oli stroittanut ei olt stroittant, ei olt stroittanut
1st plural stroitimma emmä stroittaneet 1st plural olimma stroittaneet emmä olleet stroittaneet
2nd plural stroititta että stroittaneet 2nd plural olitta stroittaneet että olleet stroittaneet
3rd plural stroittiit1), stroittivat2), stroitettii evät stroittaneet, ei stroitettu 3rd plural olivat stroittaneet evät olleet stroittaneet, ei olt stroitettu
impersonal stroitettii ei stroitettu impersonal oli stroitettu ei olt stroitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular stroittaisin en stroittais 1st singular olisin stroittant, olisin stroittanut en olis stroittant, en olis stroittanut
2nd singular stroittaisit, stroittaist1) et stroittais 2nd singular olisit stroittant, olisit stroittanut et olis stroittant, et olis stroittanut
3rd singular stroittais ei stroittais 3rd singular olis stroittant, olis stroittanut ei olis stroittant, ei olis stroittanut
1st plural stroittaisimma emmä stroittais 1st plural olisimma stroittaneet emmä olis stroittaneet
2nd plural stroittaisitta että stroittais 2nd plural olisitta stroittaneet että olis stroittaneet
3rd plural stroittaisiit1), stroittaisivat2), stroitettais evät stroittais, ei stroitettais 3rd plural olisivat stroittaneet evät olis stroittaneet, ei olis stroitettu
impersonal stroitettais ei stroitettais impersonal olis stroitettu ei olis stroitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular stroita elä stroita 2nd singular oo stroittant, oo stroittanut elä oo stroittant, elä oo stroittanut
3rd singular stroittakoo elköö stroittako 3rd singular olkoo stroittant, olkoo stroittanut elköö olko stroittant, elköö olko stroittanut
1st plural 1st plural
2nd plural stroittakaa elkää stroittako 2nd plural olkaa stroittaneet elkää olko stroittaneet
3rd plural stroittakoot elkööt stroittako, elköö stroitettako 3rd plural olkoot stroittaneet elkööt olko stroittaneet, elköö olko stroitettu
impersonal stroitettakkoo elköö stroitettako impersonal olkoo stroitettu elköö olko stroitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular stroittanen en stroittane
2nd singular stroittanet et stroittane
3rd singular stroittanoo ei stroittane
1st plural stroittanemma emmä stroittane
2nd plural stroittanetta että stroittane
3rd plural stroittanoot evät stroittane, ei stroitettane
impersonal stroitettannoo ei stroitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st stroittaa present stroittava stroitettava
2nd inessive stroittajees past stroittant, stroittanut stroitettu
instructive stroittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (stroittakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative stroittamaa
inessive stroittamaas
elative stroittamast
abessive stroittamata
4th nominative stroittamiin
partitive stroittamista, stroittamist

Synonyms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 546