uudenaikainen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

uuden (of new) +‎ aikainen (-timey)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈuːdenˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈuːde̞nˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Syllabification(key): uu‧den‧ai‧kai‧nen

Adjective

[edit]

uudenaikainen (comparative uudenaikaisempi, superlative uudenaikaisin)

  1. modern

Declension

[edit]
Inflection of uudenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uudenaikainen uudenaikaiset
genitive uudenaikaisen uudenaikaisten
uudenaikaisien
partitive uudenaikaista uudenaikaisia
illative uudenaikaiseen uudenaikaisiin
singular plural
nominative uudenaikainen uudenaikaiset
accusative nom. uudenaikainen uudenaikaiset
gen. uudenaikaisen
genitive uudenaikaisen uudenaikaisten
uudenaikaisien
partitive uudenaikaista uudenaikaisia
inessive uudenaikaisessa uudenaikaisissa
elative uudenaikaisesta uudenaikaisista
illative uudenaikaiseen uudenaikaisiin
adessive uudenaikaisella uudenaikaisilla
ablative uudenaikaiselta uudenaikaisilta
allative uudenaikaiselle uudenaikaisille
essive uudenaikaisena uudenaikaisina
translative uudenaikaiseksi uudenaikaisiksi
abessive uudenaikaisetta uudenaikaisitta
instructive uudenaikaisin
comitative uudenaikaisine
Possessive forms of uudenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative uudenaikaiseni uudenaikaiseni
accusative nom. uudenaikaiseni uudenaikaiseni
gen. uudenaikaiseni
genitive uudenaikaiseni uudenaikaisteni
uudenaikaisieni
partitive uudenaikaistani uudenaikaisiani
inessive uudenaikaisessani uudenaikaisissani
elative uudenaikaisestani uudenaikaisistani
illative uudenaikaiseeni uudenaikaisiini
adessive uudenaikaisellani uudenaikaisillani
ablative uudenaikaiseltani uudenaikaisiltani
allative uudenaikaiselleni uudenaikaisilleni
essive uudenaikaisenani uudenaikaisinani
translative uudenaikaisekseni uudenaikaisikseni
abessive uudenaikaisettani uudenaikaisittani
instructive
comitative uudenaikaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uudenaikaisesi uudenaikaisesi
accusative nom. uudenaikaisesi uudenaikaisesi
gen. uudenaikaisesi
genitive uudenaikaisesi uudenaikaistesi
uudenaikaisiesi
partitive uudenaikaistasi uudenaikaisiasi
inessive uudenaikaisessasi uudenaikaisissasi
elative uudenaikaisestasi uudenaikaisistasi
illative uudenaikaiseesi uudenaikaisiisi
adessive uudenaikaisellasi uudenaikaisillasi
ablative uudenaikaiseltasi uudenaikaisiltasi
allative uudenaikaisellesi uudenaikaisillesi
essive uudenaikaisenasi uudenaikaisinasi
translative uudenaikaiseksesi uudenaikaisiksesi
abessive uudenaikaisettasi uudenaikaisittasi
instructive
comitative uudenaikaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uudenaikaisemme uudenaikaisemme
accusative nom. uudenaikaisemme uudenaikaisemme
gen. uudenaikaisemme
genitive uudenaikaisemme uudenaikaistemme
uudenaikaisiemme
partitive uudenaikaistamme uudenaikaisiamme
inessive uudenaikaisessamme uudenaikaisissamme
elative uudenaikaisestamme uudenaikaisistamme
illative uudenaikaiseemme uudenaikaisiimme
adessive uudenaikaisellamme uudenaikaisillamme
ablative uudenaikaiseltamme uudenaikaisiltamme
allative uudenaikaisellemme uudenaikaisillemme
essive uudenaikaisenamme uudenaikaisinamme
translative uudenaikaiseksemme uudenaikaisiksemme
abessive uudenaikaisettamme uudenaikaisittamme
instructive
comitative uudenaikaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uudenaikaisenne uudenaikaisenne
accusative nom. uudenaikaisenne uudenaikaisenne
gen. uudenaikaisenne
genitive uudenaikaisenne uudenaikaistenne
uudenaikaisienne
partitive uudenaikaistanne uudenaikaisianne
inessive uudenaikaisessanne uudenaikaisissanne
elative uudenaikaisestanne uudenaikaisistanne
illative uudenaikaiseenne uudenaikaisiinne
adessive uudenaikaisellanne uudenaikaisillanne
ablative uudenaikaiseltanne uudenaikaisiltanne
allative uudenaikaisellenne uudenaikaisillenne
essive uudenaikaisenanne uudenaikaisinanne
translative uudenaikaiseksenne uudenaikaisiksenne
abessive uudenaikaisettanne uudenaikaisittanne
instructive
comitative uudenaikaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uudenaikaisensa uudenaikaisensa
accusative nom. uudenaikaisensa uudenaikaisensa
gen. uudenaikaisensa
genitive uudenaikaisensa uudenaikaistensa
uudenaikaisiensa
partitive uudenaikaistaan
uudenaikaistansa
uudenaikaisiaan
uudenaikaisiansa
inessive uudenaikaisessaan
uudenaikaisessansa
uudenaikaisissaan
uudenaikaisissansa
elative uudenaikaisestaan
uudenaikaisestansa
uudenaikaisistaan
uudenaikaisistansa
illative uudenaikaiseensa uudenaikaisiinsa
adessive uudenaikaisellaan
uudenaikaisellansa
uudenaikaisillaan
uudenaikaisillansa
ablative uudenaikaiseltaan
uudenaikaiseltansa
uudenaikaisiltaan
uudenaikaisiltansa
allative uudenaikaiselleen
uudenaikaisellensa
uudenaikaisilleen
uudenaikaisillensa
essive uudenaikaisenaan
uudenaikaisenansa
uudenaikaisinaan
uudenaikaisinansa
translative uudenaikaisekseen
uudenaikaiseksensa
uudenaikaisikseen
uudenaikaisiksensa
abessive uudenaikaisettaan
uudenaikaisettansa
uudenaikaisittaan
uudenaikaisittansa
instructive
comitative uudenaikaisineen
uudenaikaisinensa

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]