tavoittelu
Finnish
Noun
tavoittelu
- action noun of the verb tavoitella
Declension
Inflection of tavoittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | tavoittelu | tavoittelut | ||
genitive | tavoittelun | tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten | ||
partitive | tavoittelua | tavoitteluja tavoitteluita | ||
illative | tavoitteluun | tavoitteluihin | ||
singular | plural | |||
nominative | tavoittelu | tavoittelut | ||
accusative | nom. | tavoittelu | tavoittelut | |
gen. | tavoittelun | |||
genitive | tavoittelun | tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten | ||
partitive | tavoittelua | tavoitteluja tavoitteluita | ||
inessive | tavoittelussa | tavoitteluissa | ||
elative | tavoittelusta | tavoitteluista | ||
illative | tavoitteluun | tavoitteluihin | ||
adessive | tavoittelulla | tavoitteluilla | ||
ablative | tavoittelulta | tavoitteluilta | ||
allative | tavoittelulle | tavoitteluille | ||
essive | tavoitteluna | tavoitteluina | ||
translative | tavoitteluksi | tavoitteluiksi | ||
abessive | tavoittelutta | tavoitteluitta | ||
instructive | — | tavoitteluin | ||
comitative | See the possessive forms below. |