epäilemätön

Finnish

Etymology

epäillä +‎ -mätön

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈepæi̯lemætøn/, [ˈe̞pæi̯ˌle̞mæt̪ø̞n]
• Rhymes: -emætøn
• Syllabification^(key): e‧päi‧le‧mä‧tön

Adjective

epäilemätön (comparative epäilemättömämpi, superlative epäilemättömin)

1. undoubted
2. Synonym of epäröimätön.

Declension

Inflection of epäilemätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		epäilemätön	epäilemättömät
genitive		epäilemättömän	epäilemättömien
partitive		epäilemätöntä	epäilemättömiä
illative		epäilemättömään	epäilemättömiin
		singular	plural
nominative		epäilemätön	epäilemättömät
accusative	nom.	epäilemätön	epäilemättömät
	gen.	epäilemättömän
genitive		epäilemättömän	epäilemättömien epäilemätöntenrare
partitive		epäilemätöntä	epäilemättömiä
inessive		epäilemättömässä	epäilemättömissä
elative		epäilemättömästä	epäilemättömistä
illative		epäilemättömään	epäilemättömiin
adessive		epäilemättömällä	epäilemättömillä
ablative		epäilemättömältä	epäilemättömiltä
allative		epäilemättömälle	epäilemättömille
essive		epäilemättömänä	epäilemättöminä
translative		epäilemättömäksi	epäilemättömiksi
abessive		epäilemättömättä	epäilemättömittä
instructive		—	epäilemättömin
comitative		—	epäilemättömine

Possessive forms of epäilemätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative epäilemättömäni epäilemättömäni accusative nom. epäilemättömäni epäilemättömäni gen. epäilemättömäni genitive epäilemättömäni epäilemättömieni epäilemätöntenirare partitive epäilemätöntäni epäilemättömiäni inessive epäilemättömässäni epäilemättömissäni elative epäilemättömästäni epäilemättömistäni illative epäilemättömääni epäilemättömiini adessive epäilemättömälläni epäilemättömilläni ablative epäilemättömältäni epäilemättömiltäni allative epäilemättömälleni epäilemättömilleni essive epäilemättömänäni epäilemättöminäni translative epäilemättömäkseni epäilemättömikseni abessive epäilemättömättäni epäilemättömittäni instructive — — comitative — epäilemättömineni second-person singular possessor singular plural nominative epäilemättömäsi epäilemättömäsi accusative nom. epäilemättömäsi epäilemättömäsi gen. epäilemättömäsi genitive epäilemättömäsi epäilemättömiesi epäilemätöntesirare partitive epäilemätöntäsi epäilemättömiäsi inessive epäilemättömässäsi epäilemättömissäsi elative epäilemättömästäsi epäilemättömistäsi illative epäilemättömääsi epäilemättömiisi adessive epäilemättömälläsi epäilemättömilläsi ablative epäilemättömältäsi epäilemättömiltäsi allative epäilemättömällesi epäilemättömillesi essive epäilemättömänäsi epäilemättöminäsi translative epäilemättömäksesi epäilemättömiksesi abessive epäilemättömättäsi epäilemättömittäsi instructive — — comitative — epäilemättöminesi first-person plural possessor singular plural nominative epäilemättömämme epäilemättömämme accusative nom. epäilemättömämme epäilemättömämme gen. epäilemättömämme genitive epäilemättömämme epäilemättömiemme epäilemätöntemmerare partitive epäilemätöntämme epäilemättömiämme inessive epäilemättömässämme epäilemättömissämme elative epäilemättömästämme epäilemättömistämme illative epäilemättömäämme epäilemättömiimme adessive epäilemättömällämme epäilemättömillämme ablative epäilemättömältämme epäilemättömiltämme allative epäilemättömällemme epäilemättömillemme essive epäilemättömänämme epäilemättöminämme translative epäilemättömäksemme epäilemättömiksemme abessive epäilemättömättämme epäilemättömittämme instructive — — comitative — epäilemättöminemme second-person plural possessor singular plural nominative epäilemättömänne epäilemättömänne accusative nom. epäilemättömänne epäilemättömänne gen. epäilemättömänne genitive epäilemättömänne epäilemättömienne epäilemätöntennerare partitive epäilemätöntänne epäilemättömiänne inessive epäilemättömässänne epäilemättömissänne elative epäilemättömästänne epäilemättömistänne illative epäilemättömäänne epäilemättömiinne adessive epäilemättömällänne epäilemättömillänne ablative epäilemättömältänne epäilemättömiltänne allative epäilemättömällenne epäilemättömillenne essive epäilemättömänänne epäilemättöminänne translative epäilemättömäksenne epäilemättömiksenne abessive epäilemättömättänne epäilemättömittänne instructive — — comitative — epäilemättöminenne third-person possessor singular plural nominative epäilemättömänsä epäilemättömänsä accusative nom. epäilemättömänsä epäilemättömänsä gen. epäilemättömänsä genitive epäilemättömänsä epäilemättömiensä epäilemätöntensärare partitive epäilemätöntään epäilemätöntänsä epäilemättömiään epäilemättömiänsä inessive epäilemättömässään epäilemättömässänsä epäilemättömissään epäilemättömissänsä elative epäilemättömästään epäilemättömästänsä epäilemättömistään epäilemättömistänsä illative epäilemättömäänsä epäilemättömiinsä adessive epäilemättömällään epäilemättömällänsä epäilemättömillään epäilemättömillänsä ablative epäilemättömältään epäilemättömältänsä epäilemättömiltään epäilemättömiltänsä allative epäilemättömälleen epäilemättömällensä epäilemättömilleen epäilemättömillensä essive epäilemättömänään epäilemättömänänsä epäilemättöminään epäilemättöminänsä translative epäilemättömäkseen epäilemättömäksensä epäilemättömikseen epäilemättömiksensä abessive epäilemättömättään epäilemättömättänsä epäilemättömittään epäilemättömittänsä instructive — — comitative — epäilemättömineen epäilemättöminensä

Synonyms

• (undoubted): kiistaton