mylleri

Ingrian

Etymology

Borrowed from a Germanic language, ultimately from Proto-West Germanic *mulīnārī.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmylːeri/, [ˈmylʲːe̞rʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmylːeri/, [ˈmylːe̞ri]
• Rhymes: -ylːerʲ, -ylːeri
• Hyphenation: myl‧le‧ri

Noun

mylleri

1. miller

Declension

Declension of mylleri (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	mylleri	myllerit
genitive	myllerin	mylleriin, myllerilöin
partitive	mylleriä	myllerijä, myllerilöjä
illative	myllerii	myllerii, myllerilöihe
inessive	mylleriis	mylleriis, myllerilöis
elative	myllerist	mylleriist, myllerilöist
allative	myllerille	mylleriille, myllerilöille
adessive	mylleriil	mylleriil, myllerilöil
ablative	myllerilt	mylleriilt, myllerilöilt
translative	mylleriks	mylleriiks, myllerilöiks
essive	myllerinnä, mylleriin	mylleriinnä, myllerilöinnä, mylleriin, myllerilöin
exessive1)	myllerint	mylleriint, myllerilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Related terms

• mylly (“mill”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 324