sotasoittu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From sota (war) +‎ soittu (instrument).

Pronunciation[edit]

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsotɑˌsoi̯tːu/, [ˈs̠o̞tɑˌs̠o̞i̯tːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsotɑˌsoi̯tːu/, [ˈʃo̞d̥ɑˌʃo̞i̯tːu]
  • Rhymes: -oi̯tːu
  • Hyphenation: so‧ta‧soit‧tu

Noun[edit]

sotasoittu

  1. war-horn

Declension[edit]

Declension of sotasoittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative sotasoittu sotasoitut
genitive sotasoitun sotasoittuin, sotasoittuloin
partitive sotasoittua sotasoittuja, sotasoittuloja
illative sotasoittuu sotasoittui, sotasoittuloihe
inessive sotasoituus sotasoituis, sotasoittulois
elative sotasoitust sotasoituist, sotasoittuloist
allative sotasoitulle sotasoituille, sotasoittuloille
adessive sotasoituul sotasoituil, sotasoittuloil
ablative sotasoitult sotasoituilt, sotasoittuloilt
translative sotasoituks sotasoituiks, sotasoittuloiks
essive sotasoittunna, sotasoittuun sotasoittuinna, sotasoittuloinna, sotasoittuin, sotasoittuloin
exessive1) sotasoittunt sotasoittuint, sotasoittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.